The Nether
Pisteet
3.5Arvio

Facebook goes weird.


Hieno näytelmä sijoittunee jonnekin tulevaisuuteen.

Kuka minä olen ja mitä kaikkea voin tehdä? Kysymys laukaisee pervon näytelmän.

Kuulustelukopissa kuulustellaan virtuaalitodellisuusmaailman luonutta miestä. Netti ei ole netti. Se on Nether, jossa kaikki tapahtuu. Ihmisten elämä on siellä ja vain siellä. Todellinen elämä ruohontuoksuineen ja haapoineen on toisaalta tylsää, mutta myös harvinaista ja arvokasta. Miksi ja mitä nousevat kysymyksiksi. Kuka voi tehdä ja mitä? Missä menee raja lapsenlääppimiselle?

Nether-maailmassa pikkutyttö ottaa riemuiten vastaan asiakkailta hmmm… seksuaalista kanssakäymistä ja lopulta haluaa itsensä tapettavan kirveellä. Raja hämärtyy. Voiko virtuaalimaailmassa tehdä mitä haluaa? Onko se moraalisesti oikein? Ja kuka esittää minkäkinlaista roolia? Mitkä ovat kenenkin tarkoitusperät?

Sen enemmän en halua juonesta paljastaa, koska esitys heittää katsojan silmille niin paljon kysymyksiä. 

Juoni on koukuttavaa seurattavaa, toisaalta periamerikkalaisen leffan arvattavaa. Silti teatterilavalla intensiivisyys toimii ihan ok.

Parasta esityksessä ovat Eero Auvisen ihan hemmetinmoiset projisoinnit ja valot, sekä niitä täysin tukevat Teppo Järvisen lavastukset. 

Ohjauksesta? Helvetin vaativa. Nostan hattua Tiina Puumalaiselle tekstin suomennoksesta ja ylipäätään siihen tarttumisesta. Käsikijoittaja Jennifer Haley oli ensi-illassa paikalla ja näytti hämmenyneeltä. 

PuumalainenAuvinenJärvinen-kolmikkoa olen joskus tiukoin sanoin ja usein kehuen arvostellut. Nyt trio toimii hienosti. Vaikka kaikkien osa-alueet ovat taitavasti hallussa, kukaan ei lähde revittelemään överisti. Ehkä Salmelaisen näyttämökin rajaa leikkikenttää sopivaan kokoon. Hyvä näin. 

Suvi-Sini Peltolan hahmo tiukkana Matrix goes Lara Croft -wannabeenä on pornahtava ja kuuman ärhäkkä roolissaan kuulustelijana. Peltola on koko esityksen ajan pienessä tilassa, mutta karismallaan hän ottaa sen täysin haltuunsa.

Jari Aholaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti näyttelemässä eikä vain musikaaliroolissa ja Pentti Heliniä oli mahtavaa nähdä vaitonaisessa, mutta kantavassa hienossa roolissa.

Näytelmän musiikki vakuutti. Ahdistavan hienoa. 

Esityksen jälkeen jäämme miettimään, kuka haluamme olla missäkin maailmassa? Kuka kirvestä heiluttaa? Ja kuka haluaa rakastua pikkutyttöön? Ja mennä pidellämmekin?

Virtuaalisesti? Käsi ylös, kuka teki sen jo? Ja onko se sitten siellä sallitavaa?

Yököttävää ja kysymyksiä herättävää. Samalla ahdistavan lähellä tätä päivää. Tätä kohti ollaan menossa. 

Itse olisin halunnut nähdä jopa rohkeampaa tekstiä, mutta toisaalta ihan hyvä kun tämä jää tällä kertaa tähän. Teksti ja hahmot, heidän vaikuttimensa ja syynsä ovat sellaisia, että katsoja voi omassa mielessään päättää ja tulkita asioita. Viedä näytelmän mielessään loppuun ja lopulliseen ratkaisuun. 

The Nether, Suomen kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 31.8.2018.

Kommentoi

kommenttia