Bette D


Ripsituuhennoksista  vahnempien maailmaan


Jälleen kerran Ahaa teatteri on siinä ytimessä, mitä tarvitaan. Nuorille.

ONERVA HALUAA Bette Davis kind of -ripsientuuhennokset, johon ei ole varaa. Samalla perhe, eli äiti, romahtaa ympäriltä. Juttuun keitetään bussi-ihastus ja liemeen heitetään myös somettamisen instamaailma, kun sitä vaaditaan.  Onerva on aidosti voimakas, ja yrittää äitiänsä kannustaa. Mutta riittääkö nuorella rahkeet, kun kaikkeen pitäisi pystyä?

Marika Vapaavuori on ihanasti taas tarttunut kipeisiin aiheisiin, kuten rahankäyttöön ja turhakkeisiin. Tämä on juuri se, mitä Ahaa teatterin nuortennäytelmiltä toivotaan, sanomaa viedään eteenpäin, ja jopa nätisti ja pienesti saarnataan.

Mutta onko nyt jälleen kerran yhteen tekstiin yritetty tunkea liian monta sanomaa? Hienona detaljeena on nuoren tytön hyväksikäyttöyritys, josta valitettavan inhottavasti olisi voinut jopa tehdä isomman asian. Nyt se sivuutetaan ehkä jopa turhan hellävaraisesti. Tekstissä on paljon tärkeää asiaa nuorille katsojille, ja myös meille aikuiskatsojille, silmiin peilaamista. Olemmeko me tuollaisia vanhempia?

TEKSTI HIEMAN kompuroi ja rönsyilee toisaalta, mutta ei pahasti. Syynä juurikin, että aiheita, joista ammentaa on liikaa ja monet asiat kuitataan liiankin helposti, mutta ohjaus loistaa. Vapaavuori ei anna näyttelijöille eikä katsojille mietintäaikaa. Lavalla tapahtuu verhoissa koko ajan. Siitä iso kiitos. Vaikka Onerva (Juulianna Mäkelä) on yksin lavalla, hän osaa täyttää sen.

Näytelmä onkin naisten. Mäkelä pääosassa on raikas ja uskottava. Helena Puska äitinä ja varsinkin ripsitaiteilijana on ällistyttävän taitava erilaisissa rooleissaan. Kundit vetävät hienosti toki. Lavastus on yksinkertaisen toimiva kevyine verhoineen, siluettikuvineen ja projisointeineen. Kiitos taas Marika Vapaavuori hienosta ja aidosta tekstistä, mitä nuorisolle välitetään! Niin ja kauniista ohjauksesta.

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää