Wolverine, Logan

Vanha kanukki kohtaa toisen maailmansodan haamun.

Tv-sarja Lostia kirjoittanut Brian K. Vaughan on käsikirjoittanut tämän Wolverinen tarinan. Muita töitä Marvelille hän on tehnyt myös X-menin ja Spidermanin parissa. DC:lle hän on kirjoittanut mm. Batmania ja Vihreää lyhtyä. Eduardo Risso on Argentiinalainen sarjakuvataiteilija. Hänen tunnetuin tuotoksensa on suomessa hieman tuntemattomampi 100 Bullets (Marvel), DC:lle hän on tehnyt mm. Batmania, ja kansainvälisen uransa alkuvaiheessa Alien-sarjakuvia Dark Horselle.

”Origin kertoi meille pojasta, Ryhmä-X esitteli meille sankarin, Logan vihdoin paljastaa, miten hänestä tuli mies.”

Alkujaan kolmena numerona ilmestynyt kokonaisuus on silmiä hivelevän kaunista kuvitusta. Risso kuvittajana käyttää paljon ruskeaa, oranssia ja vihreää. Ihmiset on piirretty hyvin realistisina, ja välillä käytetään jopa Frank Millermaista puna, musta, valkoinen korostusta. Mieslukijat varmasti innostuvat tarinan naisesta, Hirosiman asukista Atsukosta. Rissolla on oikea ote naisvartaloon. Wolverine toisen maailmansodan uniformussa ja tutussa keltaisessa puvussaan uhkuu testosteronia.

Itse tarina esitetään kahdessa ajassa hienosti luovien. On Hirosima 6.8 vuonna 1945, kaikkihan tietävät mitä silloin tapahtui, ja toisaalta eletään nykyhetkessä. Logan haluaa selvittää mitä tuolloin menneisyydessä tapahtui ja kuka on muistojen nainen. Tarinan kolmas henkilö on sotamies Warren. Loganin lailla tuhoutumaton ja paranemiskyvyn omaava mutantti.

Voimiensa vuoksi kumpikin selviää atomipommista hengissä ja nykyhetkessä Wolverinen on vielä kohdattava tämä ”atomin lapsi” viimeisessä katkerassa taistelussa.

Wolverinen ja Atsukon rakkaustarina kaikessa lyhykäisyydessään ja surullisessa lopussaan on uskomattoman kaunis, jopa yllättävän eroottinen.

Kaikkiin nämä Wolverinen Japaniin sijoittuvat tarinat eivät uppoa. Minä itse näistä kovasti pidän. Vaikka tässäkään ei ole edes yhden yhtä ninjaa. Komeaa kuvitusta ja hieno tarina.

Suomennos: Antti Koivumäki

Kustantaja: Egmont