Mustapukuinen nainen

Kuvaaja: Harri Hinkka Kuvassa: Esa Latva-Äijö ja Jukka Leisti

Kahden upean miesnäyttelijän tulkintaa on jännittävää seurata naurun kera.

Mustapukuinen nainen sijoittuu ajallisesti, hmmm, mihin tahansa aikaan tässä maailmankaikkeudessa. Se on perinteinen kummitustarina kaikkine kliseineen. Näytelmä on hauska, viihdyttävä, ja välillä se saa kylmätväreet selkäpiihin.

Tarina on hienosti toteutettu näytelmäksi. Lontoossa se on päässyt Guinessin ennätystenkirjan sijalle kaksi. Vain Agatha Christien Hiirenloukkua on esitetty pidempään ja enemmän.

Tarinassa nuori lakimies saapuu vuoroveden sulkemalle saarelle käymään läpi kuolleen vanhan naisen asiakirjoja, ja siitähän alkaa aistiharjojen kimara. Välillä ollaan teatterin lavalla tulkitsemassa kirjoitettua näytelmää, ja välillä fiktiivisesti luodolla sijaitsevassa talossa. Synkkänä vierailijana Mustapukuinen nainen.

Jukka Leisti ja Esa Latva-Äijö eivät liiemmilti esittelyjä kaipaa. Parivaljakon tutut maneerit pistetään näytelmässä upeaan käyttöön. Kemiat toimivat. Kumpaakaan ei voi nostaa ylemmäksi toisestaan. Tämä on parivaljakkoreki loppuun asti. Niin hyvässä, kuin huonossakin. Näyttelijöiden tyylin tuntien, mitään yllätyksiä ei ole luvassa. Homma toimii hienosti.

JÄNNITYSTARINA? KUMMITYSTARINA? Kyllä perinteistä englantilaista goottimaista tarinaa. Kyllä. Usvaiset suot, hevosrattaat, narisevat ovet ja suuri autiotalo… Tässä näytelmässä tekniikan täytyy olla hereillä, sillä valot ja äänet ovat avainasemassa yleisön hätkähdyttämiseen. Ne toimivatkin hienosti ja iskut osuvat kohdalleen. Itse sain muutaman kunnon hyytävän ”kylmät väreet” -kohtauksen, mutta ainakin takanani istunut neitonen meinasi kyllä kuolla sydänkohtaukseen säikähdettyään kovinkin.

Hienoa ja tarkkaa valon kohdistamista, upea äänimaailma. Lavastushan on mmmh, näytelmään sopiva ja helppo.

Hauskinta oli näytelmän loputtua kuulla kanssayleisöltä, ”entä jos se nainen oliskin tullut sieltä” tai ”odotin että se mustapukuinen nainen seisoisikin yht’äkkiä vieressäni yleisössä”.

Pidin paljon yleisöön siirtymisistä ja siellä tapahtuvista asioista. Tarina on kunnollinen aavetarina (älkää sitä leffaa katsoko), hienot äijät valittu toteuttamaan tuo teksti. Frenckelin lava juurikin oikea paikka esittää. Sopii katsojille, jotka eivät niin mielellään teatteriin lähde (20–40-vuotiaat miehet).

Viihdyttävä. Paikoin pelottavakin. Naurua. Tykästyin.

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää