Tanssiteatteri MD: Myrsky-Storm

 Tanssiteatteri MD: Myrsky-Storm

Reilun tunnin matka ihmisyyteen kauniilla liikkeellä ja upealla musiikilla varustettuna.

On aina ilo nähdä Tanssiteatteri MD:n esityksiä. Oli sitten kyseessä talon omat koreografit tai vierailijat.

Tällä kertaa puikkoihin on päässyt talon alkuasukas Anniina Kumpuniemi. Eikä taaskaan tarvitse millään lailla pettyä.

Rohkea monimuotoinen teos käsittelee myrskyä sen monilta kanteilta. Olkoon myrsky konkreettinen, omassa mielessä, seksuaalisuudessa tai vain abstrakti asia.

Täytynee heti mainita muutama negatiivinen seikka, jonka jälkeen loppu kritiikkini on pelkästään positiivista.

Itse kokisin teoksen toimivampana, jos varsinkin alkua ja loppua tiivistäisi ja kiteyttäisi reilusti. Myös välimaastosta muutamaa osiota voisi tiivistää.

Siinä se. Annan myrskyn viedä negaationi.

Upea kolmikko loistaa jälleen kerran lavalla. Kaikki ovat niin ammattitansijoita kuin vain voi. Silmä lepää paljolti improlta näyttävissä (epäilen kuitenkin, että hyvinkin tarkkaan harkituissa) liikesarjoissa ja kuvioissa.

Upea yllätys on kuitenkin jälleen livemuusikko lavalla. Taidokas Niko Huttunen loihtii soittimellaan lavalle todellisen äänimaisemallisen myrskyn, myrskynsilmän tyvenen ja myrskyn jälkeisen helpotuksen?

Elina Vättöä ei pukujen suunnittelussa koskaan voi kiittää liikaa. Yhdessä Kumpuniemen kanssa he ovat loihtineet taas kerran teemalle sopivan vaatetuksen. Huikein on tietenkin ihmisen seksuaalisuudesta (ja uteliaisuudesta?) kertovan pätkän asut.

Mayer ja Kurki luovat seesteisen, mutta räjähtävän myrskynmaailman valoilla ja videoprojisoinneillaan. Kerrassaan kaunista katsottavaa.

Lavastus: oikein piti käsiohjelmasta tarkistaa. Eli lavastajaa ei erikseen mainita, vaan kunnia kuuluukin näemmä koko loistavalle työryhmälle.

Ideat revittävistä ja rapisevista lavaste-elementeistä, ei tuskin ole uusi, mutta tähän teokseen se tuo voimaa.

MD on osoittanut kykynsä muussakin kuin tanssillisissa osioissa. Niin tänäänkin. Liikkeen lisäksi saamme kuulla laulua, ja osallistua paneelikeskusteluun. Hyvä niin. Pääsemme yleisönä kuulemaan ja osallistumaan globaaliin ja tärkeään, yhteiseen asiaan.

Hieno, kantaaottava ja tärkeä teos. Liikeellistä huumoriakaan ei ole unohdettu. Mutta silti Rosendalhin mustanpuhuva aloitus ja lopetushahmo on hienolla tavalla ahdistava.

Ei välttämättä niitä helpoimpia teoksia, eikä täydykään, koska varmasti taas jokainen katsoja luo ne omat mielikuvansa ja ajatuksensa tästä.

Konsepti: Anniina Kumpuniemi
Ääni: Niko Huttunen
Valo: Sari Mayer
Video: Ville Kurki
Puvut: Elina Vättö
Liike: Elina Jakowleva, Ville Oinonen ja Mari Rosendahl

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää