Meren äärellä

Hollywoodin tähtipari tirkistelee

Täytyypä myöntää, etten yhtään ihmettele tämän leffan lievähköä floppaamista Amerikan markkinoilla. Eihän nyt jenkkiläiset sentään tajua eurooppalaistyylistä elokuvaa, jossa vieläpä puhutaan fifty-fifty ranskaa ja englantia. Minä sen sijaan ihan kivasti lämpesin tälle pienelle kauniille elokuvalle. Yllättävintä on se, että Angelina Jolie-Pitt yllättää leffan käskirjoittajana ja ohjaajana. Ensimmäistä kertaa hän ei puikoissa ole ja se näkyykin varmana tarinana ja kuvana.

Tarinassa seurataan oikeankin elämän avioparia (Brad Pitt, Angelina Jolie-Pitt) joskus seitsemänkymmentä luvun alkupuolella. Tapahtumapaikkana on pienen kylän hotelli jossain päin ranskaa jonkun meren äärellä. Herra Pitt on alkoholiin hukuttautuva kirjailija, joka ei ole depyyttinsä jälkeen saanut tuotettua kovinkaan kummoisia tekstejä. Rouva Jolie-Pitt on jonkin trauman (selviää lopussa, hieman yllätyksettömänä ratkaisuna) jälkeen pillereitä popsiva apaattinen kuori naisesta. Pariskunnan neljätoistavuotinen avioliitto natisee liitoksissaan ja vetää viimeisiään. He kuitenkin saavat uutta potkua liittoonsa tirkistelemällä hotellihuoneen seinässä olevasta reiästä tuoreen ranskalaisen avioparin lemmenleikkejä naapurihuoneessa.

ELOKUVASSA ON paljon viipyilevää kuvaa, hidas tempo ja paljon kauniita yksityskohtia. Kamera jää ihastelemaan niin maisemaa, kuin Angelinan päällä olevia erittäin autenttisen näköisiä muotiluomuksiakin. Siitäpä syntyykin erinomainen eurooppalaishenkinen jopa taide-elokuvamainen fiilis. Ihan varsinaiseksi taideleffaksi teos ei yllä. Mutta kaunis se on. Niin kuvaltaan, kuin sopivan raadolliselta tarinaltaankin. Pariskunta vetää pääosat taidokkaasti. Kyllähän kumpikin on lahjakas näyttelijä, muuten vain ovat välillä harhautuneet Hollywood-koneiston ”pakko tehdä tämä elokuva rahan takia” -reitille.

Tähtiparia katsoja ei hirveästi pääse tirkistelemään. Yksi rohkeahko lempimiskohtaus ja Angelinan rintojakin ihan kiitettävästi esitellään. Naapurihuoneen ranskalaisnäyttelijätkin paneskelevat suht siveästi. Alkoholia leffassa juodaan hirvittävän paljon ja koko ajan. Kriitikolla alkoi suu napsamaan aika lailla leffan edetessä. Ja tupakkaa palaa. Kuului seitkytluvun henkeen.

Leffa on hyvä ja hallittu, mutta ei mikään, mikä jäisi pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan. Kaunis kokonaisuus.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää