Corto Maltese: Ekvatoria
Pisteet
4.5Arvio

Laivaton merikapteeni etsii myyttistä peiliä ja kohtaa matkallansa kolme salaperäistä naista


Corto Maltesen seikkailut ovat ilahduttaneet Suomessa jo vuodesta 1976, ensimmäisen kerran Non-Stop lehden sivuilla, joista minäkin ne alunperin muistan. Itse albumien virallinen julkaisu täällä aloitettiin vuonna 1991 Jalavan toimesta.Corto Maltesen luoja Hugo Pratt teki Maltesen seikkailuista kahdeksan pitkää sarjakuvaa ja 21 lyhyempää sarjakuvanovellia, jotka nekin on julkaistu yhdistettynä muutamassa julkaisussa.Prattin kuoltua vuonna 1995 meni pitkä aika, ennenkuin vuonna 2015 Pellejero ja Canalez julkaisivat Prattin henkeä kunnioittavan albumin Keskiyön auringon alla. Ja nyt taas saamme nauttia Corto Maltesen seikkailuista tässä uudessa upeassa värillisessä miltei 80 sivuisessa sarjakuvakirjassa.

Seikkailumme alkaa Venetsiasta, jossa Corto Maltese saa ajatuksen lähteä etsimään mystistä pappiskuningas Johanneksen peiliä. Mukaan lyöttäytyy aiemmistakin tarinoista tuttu National Geographicin toimittaja Aidan. Matka risteilee Maltan, Alexandrian, Sansibarin kautta Nandi-heimon maille Ekvatoriaan. Lopulta Maltese jatkaa matkaansa kohti Maltaa, mutta pääseekö hän koskaan sinne? Sillä uudet seikkailut kutsuvat jo.

Matkalla Corto Maltese tapaa myös kadonnutta isäänsä etsivän Ferdidan, jonka seurassa tiiviisti liikkuu sisar Lise. Salakuljettajien poijulta löytyy myös salaperäinen puhumaton nainen, joka saa nimekseen Afra. Seikkailu tapahtuu vuonna 1911. Tarinassa vilahtaa myös Winston Churchill. Briteillä ja Saksalaisilla on tulehtuneet välit, samoin kuin Afrikassa paikallisten heimojen, ”villien” välillä.

Pidän tarinan  viivyttelevyydestä, pitkistä laivamatkoista, joiden aikana henkilöhahmoja on helppo syventää. Toimintaa on vähän, ja sekin tapahtuu yllättäen. Samalla ilmassa on koko ajan lievää mystiikkaa.

Myönnän, etten ole koskaan ollut mikään Corto Maltese .fani. Vaivoin olen joskus ehkä muutaman albumin lukenut. Mutta luulen, että siihen syynä on liian nuorena ensikosketukseni tähän hahmoon, enkä myöhemmin ole antanut toista mahdollisuutta. Mutta nyt ilmeisesti aika on kypsä ja on aika marssia kirjastoon lainaamaan lisää näitä mainioita seikkailuja.

Canales kirjoittaa taitavaa tarinaa, uskoakseni, että täysin Prattin hengessä.

Pellejeron taide taas on hyvin hyvin lähellä Prattia. Siinä on kuitenkin mukana myös pieni ripaus omaa tyyliä, mutta silti täydellinen kunnioitus Prattille. Myös värimaailma on uskollinen alkuperäisten tarinoiden pehmeille, sanotaanko ruskeansävyisille kuvituksille.

Miellyttävä seikkailu, joka saa janoamaan lisää.

Piirrokset ja värit: Rubén Pellejero
Käsikirjoitus:Juan Díaz Canales
Suomennos: Heikki Kaukoranta
Kustannus Jalava

Kommentoi

kommenttia