Ready Player One
Pisteet
4.0Arvio

Elämä on virtuaalitodellisuudessa


Steven Spielberg on jälleen kerran ohjannut sellaisen elokuvan, että en ole oikeastaan varma, pitäisikö tälle antaa yksi vai viisi tähteä. Riskikin on suuri. Sillä Ernest Clinen kirjaan perustuva leffa sai kirjan fanit innostumaan ja kammoksumaan. Onnistuuko kirjan sovitus valkokankaalle? Onneksi asialle laitettiin Spielberg, joka tunnetaan eeppisistä ohjauksistaan, ja siitä, että studioilla on niin kova luotto häneen, että rahaa annetaan elokuvan tekemiseen huimia summia. Hyvä niin, sillä tällaisissa satumaisissa scifistisissä kasvutarinoissa Spielberg onnistuu. Ja onnistuu tälläkin kertaa tuomaan valkokankaalle sopivan näyttävää, toisaalta hyvinkin helppoa silmänruokaa.

Vuonna 2045 ihmiset elävät ylikansoitetusti, mutta se ei haittaa, koska elämä ei olekaan oikeassa elämässä vaan virtuaalimaailmassa nimeltä Oasis. Oasis on paikka missä voi tehdä ihan mitä vaan ja olla virtuaalihahmona ihan kuka vaan, tai minkä näköinen vaan. Eikä tämä toisaalta niin kovin kaukana ole meidänkään tulevaisuudessa. Tätä kohti mennään. Oasiksen luoja on kuollut, mutta hän on piilottanut virtuaalikosmokseen kolme avainta. Avainten löytäjä voittaa itselleen koko Oasiksen hallinan.

Päähenkilömme Parzival (Tye Sheridan) yhdessä ystäviensä ja uuden virtuaaliteinirakkautensa Art3miksen (Olivia Cooke) kansaa kilvoittelee avaimista satojen muiden pelaajien kanssa. Erilaisia tehtäviä on suoritettava, kilpa-ajoja voitettava ja ratkaistava monenlaisia arvoituksia, ennen kuin avaimet löytää. Ja koko ajan pahisten joukko seuraa kannoilla ja yrittää saada koko Oasiksen hallinan itselleen.

Pitkästä aikaa elokuva, joka on 3D:nsä ansainnut. Se on toimivaa, vauhdikasta ja kuuluu tällaiseen elokuvaan. Katsomisnautinto lässähtää varmasti 2D-versiossa. Spielberg on pistänyt kaikki tehostemyllynsä ylitöihin, ja todellakin on onnistuttu luomaan huikea virtuaalimaailma. Itse näyttelijöitä näyttelijöinä leffassa ei edes kovinkaan paljoa näytetä, koska suurin osa kahden tunnin kahdenkymmenen minuutin leffasta ollaan Oasiksen sisällä ja kuohuissa.

Voisin kuvitella, että leffassa vilahtavat viittaukset tunnetuihin brändeihin, peleihin ja elokuviin ovat saaneet Spielbergin ja leffan tuotantoyhtiön lakimiehet solmuun. Se että tällaiseen elokuvaan sullotaan niin paljon tuttuja tuotteita ja asioita, on varmasti ollut hankalaa, ja jokainen haluaa pitää oikeuksistaan kiinni.

Elokuvan huikein pätkä tapahtuukin Hohdon Overlook-hotellin tutuissa maisemissa. Näyttelijät jäävät valitettavasti vain virtuaalihahmoiksi katsojan muistoihin. Kovin syvällisistä hahmoista nyt kuitenkaan ei ole kysekään, eikä myöskään kovinkaan mullistavasta käsikirjoituksestakaan. Kyllä tällaista näyttävää, hieman sielutonta, viihdettä on mukava katsoa. Eräänlainen pitkä vuoristorata-ajelu. Pitänee käydä tsekkaamassa vielä toisenkin kerran. Sen verran paljon sälää tämä leffa sisältää. En tiedä mitä alkuperäisen kirjan fanit tästä nyt sitten lopulta pitävät?

Kommentoi

kommenttia