Alhaiset
Pisteet
4.0Arvio

Retki uuteen fantasiamaailmaan toimii hyvin


Vapise Conan ja Red Sonja! Nyt tulee suomalainen uusi ja raisu, kokonainen fantasiamaailma peikkoineen ja keijuineen. Tuomas Myllylä on keksinyt maailman nimeltä Alwoer. Veri roiskuu ja reipasta seksiä harrastetaan.

Mustavalkoisen sarjakuvan ensimmäinen tarina oikeastaan vasta esittelee hahmoja. Paljasrintainen peikkonaaras Berserkki Thurinn, peikko veljensä Thurek ja Barbaarisoturitar Aireya kohtaavat pahasti nuolesta haavoittuneen halijamaagi Gilgamarin ja pelastavat tämän. Kazakkien ryhmä uhkaa nelikkoamme, jolloin Gigamar pääsee esittelemään haltijakykyjään todenteolla. Kunnes tuupertuu jälleen haavojen revettyä ponnistelusta.
Herättyään Thurekin ja Aireyan välistä muutaman päivän kuluttua tajuihinsa, kolmikko päättää yhdistää voimansa ja lähteä yhdessä kohti pohjoista. Tarinan alku.

Toinen tarina onkin sitten Thurinnin sooloseikkailu. Hän kohtaa Redar nimisen nuorukaisen, jota Uuden toivon tiedustelupalvelu jahtaa. Thurinn ottaa pojan suojelukseensa, tämän luvattua pelastamisestaan palkkion. Vällyjenkin välissä käväistään. Lisäksi kohtaamme Virilus teurastajan. Tarina esittelee, että tälle raivoisalle peikkonaaraan kanssa on oltava tosissaan. Hän nimittäin tekee ihmisistä silppua herkästi ja nauttii siitä.

Myllylän vahvuus on tarinassa. Alwoer vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Sarjakuvan loppupuolella on myös pieni johdatus tähän fantasiamaailmaan. Hahmot ovat mielenkiintoisia. Veri roiskuu, kirosanat pärisevät ja petipuuhia harrastetaan. Kullekin hahmolle kehittyy jo alussa oma minuus. Myllylän taide vaihtelee. Välillä ruudut kuljettavat tarinaa hienosti, välillä näyttää siltä, että osa on piirretty pienellä kiireellä, hieman keskittymättä. Hahmojen ja taustojen asettelu ei aina toimi. Mutta periaatteessa pidän silti Myllylän vahvasta viivasta.

Myönnän, että olisin halunnut lukea tämän maailman tapahtumista vielä lisää. Vaikka sivuja opuksessa on reilu kuusikymmentä, tarinoita lyhentää, ehkä hieman liiaksikin piirretyt taistelupätkät.

Mutta jatkoa odotellen.

Tuomas Myllylä
Zum Teufel

Kommentoi

kommenttia