Hiljainen paikka
Pisteet
4.5Arvio

Jos haluat elää, älä vaan missään nimessä päästä ääntäkään


Aiemmin arvioimani todella pelottava Don’t Breathe perustui samaan ideaan, mutta suljetussa tilassa.
Nyt kuitenkin pitää elää äänettömässä maailmassa normaalia arkea, ja säilyä hengissä. Hieno idea, äärimmäisen ahdistava ja pelottava elokuva.

Tulevaisuudessa, ehkäpä jopa huomenna, maailman ovat valloittaneet avaruuden tappajamuukalaiset. Ne ovat sokeita ja ne eivät haista sinua, mutta ovat salamana paikalla, jos päästät pienemmänkin äänen. Elokuvan perhe kokee alussa tragedian, joka seuraa heitä koko ajan. Elämä jatkuu silti hiljaisena ja täysin äänettömänä. Äiti (Emily Blunt) ja isä (John Krasinski) pitävät huolta kuurosta puperteetti-ikäisestä tytöstään ja pelokkaasta pikkupojastaan.

Kuvitelkaa elämää, jossa ei voi käyttää lautasia tai veitsiä, sillä niiden kilkatus toisi tappajat heti paikalle, tai että pelkkä nappuloiden liikuttelu Monopoli-laudalla on liian kovaäänistä. Nappulat, talot ja hotellit on korvattu pehmeillä villapalloilla. Lattialankun narahdus voi tietää kuolemaa.

Viittomakieli ja pienet kuiskaukset ovat ainoa tapa kommunikoida. Ainoa paikka, missä voit puhua, jopa huutaa ääneen, on esimerkiksi putouksen kohinan vieressä. Mutta entä jos sinun pitäisi synnyttää huutamatta tuskasta? Tai miten suojelet itkevää vauvaa? Siinä tämän elokuvan kehystarina.

Perheen arki hyvin vaimennetulla maatilalla kuitenkin heilahtaa oikein kunnolla. Hitaahkon alun jälkeen elokuva on sellaista kauhun ja jännityksen tuskaa, että katsomossa ei uskalla edes liikahtaa, pelkäämällä, että siitä lähtee liikaa ääntä. Itse sain sätkyn, kun vissypulloni kuori plopsahti kesken äänettömän kohdan.

Käsikirjoitus on hyvä idealtaan. Siinä on uutta ja siinä on vanhaa. Se ajaa asiansa. Katsojaa pelottaa. Kyse ei niinkään ole säikyttelystä (vaikka se hemmetin vissypullo meinasikin pari kertaa lentää kädestäni), vaan ahdistavan tunnelman luomisesta, ja sitä pystytään pitkittämään valitettavan inhottavan pitkään kohtauksesta toiseen. Piinapenkkiä 2/3 elokuvan kestosta.

Tappajamuukalaisia olisi ehkä voinut säästellä ja näyttää jopa vähemmänkin. Aikuiset ja lapset tekevät hienot roolit. Äänimaisema kaikessa hiljaisuudessaan, ja varsinkin kuuron tytön äänettömän maailman kautta, toimii yli ahdistuksellisesti. Suorastaan inhottavan piinaavasti. Elokuvan lopetuskin on tyylikäs. Kyllä minua pelotti. Leffan jälkeen suorastaan nautin kaupungin melusta.

Kommentoi

kommenttia