Luukku
Pisteet
4.0Arvio

Mustahko lähitulevaisuus kolmen kämppiksen silmin


Teatteri Telakka tekee jälleen vahvan voimannäytteen teatteriesityksestä, mihin isot talot ja suuret näyttämöt eivät pysty, eivätkä ehkä uskallakaan. Silti Telakan kolmannen kerroksen ullakkonäyttämö muuntautuu tällä kertaa myös teknisesti hienosti moneksi ja näyttelijät antavat parastansa.

KOLMEN HAHMON kimppakämppä toimii ensimmäisen puoliskon tapahtumapaikkana. Elämä on eloonjäämistaistelua jossain lähitulevaisuudessa. Happi maksaa, rahattomuus piinaa, vuokrakin ovat monta kuukautta rästissä ja ruokaankaan ei ole varaa. Jopa lähimarkettikin on lopetettu, koska se ryöstettiin liian usein. Ja maailmanloppua odottava radiokanavakin suoltaa vain negatiivisia asioita. Ja kamalinta on tietenkin, kun netti ei toimi, koska lasku on maksamatta. Aikku (Elina Saarela) on pessimistinen ajatuksissaan, mutta pystyy jonkinlaiseen luovaan ajatteluun ja ideointiin. Säpä (Panu Valo) on luonteeltaan kaikkea epäeettistä, ja kaikkea muutakin vastaan taisteleva hahmo, joka suoltaa sivistyssanoja, mutta ei kuitenkaan ole niin älykäs, kuin antaa ymmärtää. Hädän hetkellä hän soittaa äidilleen. Ja Pökö (Tanjalotta Räikkä) on vain tyhmä. Mutta hänellä on paljon tunteita ja unelmia. 

Vuokraisäntä Mulkku/Raimo (Tomi ”Topi” Salmela) päättää häätää kolmikon asunnostaan. Vaihtoehtoina on piiloutuminen, munuaisten myyminen tai vuokraisännän kidnappaaminen.

TOINEN NÄYTÖS kertoo, kuinka nyt vuokraisännän myötä nelikoksi kasvanut joukkiomme etsii turvapaikkaa turvattomassa maailmassa. Edelleen riidellään ja sitten pyydetään toisilta anteeksi. Kuka lopulta saa johtaa joukkoa? Ja minne? Kylpyamme toimikoon matkustusvälineenä. 

Matkalla näemme myös Jaani Leinosen monissa rooleissa, mm milloin pupuna, milloin kauppaamassa matkaa toiseen maailmaan.

Ohjaaja käsikirjoittaja Antti Haikkala on tehnyt upeaa jälkeä. Ohjaus luistaa jouhevasti ja käsikirjoitus on yhtä mainiota ilotulitusta. Pääosin hauskaa (ensi-ilta yleisö jaksoi nauraa koko esityksen läpi helposti) ja milloin myös sopivasti ajattelemisen aihetta antaen. Tähänkö pisteeseen haluamme pallomme päätyvän? Teksti vilisee niin paljon mainioita oivalluksia ja sanallisia kipinöitä, että niitä ei enää edes esityksen jälkeen muista. Tekisi mieli mennä katsomaan uudestaan. 

TEKNISESTI ESITYS on kaikkinensa mielestäni Telakan suuruudenhulluimpia. Valot ja äänet ovat upeita. Nähdäänpä lavalla jopa lentävä helikopteri. Mutta se miten ja minkälaiseksi näyttämö lopussa muuttuu, se vasta onkin jotain. Siitä en paljasta sen enempää. Hienoa tekniikan puoli!

Näyttelijät, niin nuoremmat, kuin hieman varttuneemmatkin toimivat upeasti omina osinaan ja yhteisesti hyvin kirjoitetuissa rooleissaan. Tanjalotta Räikkä tosin ihanasti varastaa mainiolla tyhmän roolillaan paljon katsojien naurua. Räikkä osaa tehdä sen vakuuttavan hempeästi ja aidon tyhmänoloisesti. Kiitos Tanjalotta!

Mainio pläjäys kertakaikkiaan. Ehkä hieman varovaisesti annan tämän neljä tähteä. Ehkä se saisi lisäkseen sen puolikkaan, toisen katselmuksen jälkeen.

Kommentoi

kommenttia