Se - toinen luku
Pisteet
5.0Arvio

Pahuus palaa Derryn pikkukaupunkiin 27 vuoden jälkeen


Voiko miltei kolmetuntinen kauhuelokuva, joka on ensimmäisen osan suora jatko onnistua? Kyllä voi. Se – toinen luku on täydellisen onnistunut leffa. Kannattaa toki lukaista myös ensimmäisen osan arvio. Sille annoin neljä tähteä, tämä lopetusosa ansaitsee täydet viisi. Tämä Se on edellistä osaa ahdistavampi, pelottavampi ja säikyttelevämpi.

ON KULUNUT 27 vuotta siitä, kun silloinen seitsemän lapsen joukko luuli kukistaneensa Sen. Derryn pikkukaupunkiin jäänyt Mike kutsuu, nyt vain kuudeksi kutistuneen lapsijoukon kotikonnuilleen takaisin, koska Pennywise (loistava Bill Skarskård) on palannut, ja taas lapsia katoaa ja ruumiita silputaan. Aikuisiksi kasvaneet lapset eivät ensin muista tapahtumista mitään, mutta Derryyn saapuessaan heidän muistonsa alkavat pikkuhiljaa palautua. Pahuus on kukistettava jälleen. Tällä kertaa lopullisesti. Jokainen joutuu etsimään palan menneisyyttään Sen karkoittamiseksi, ja samalaa kohtaamaan omat henkilökohtaiset pelkonsa ja traumansa. Nämä kohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia, ja saavat kynnet pureutumaan kämmeniin katsomossa. Myös ensimmäisen osan kiusaajateini Henry liikkuu valitettavasti kuvioissa veitsensä kanssa. Elokuvan lopussa käydään sitten iso ja mittava kamppailu Sen tuhoamiseksi.

LEFFAN, MELKEIN kolmetuntinen pituus ei haittaa missään vaiheessa. Käsikirjoitus porhaltaa kuin pikajuna, hetkeksikään pysähtymättä. Suvantokohtia ei ole. Valkokankaalla tapahtuu koko ajan jotain mielenkiintoista. Myös huumoria on saatu juuri sopivasti mukaan. Kauhuleffafriikit voivat myös bongailla muista kauhuleffoista tuttuja juttuja, kuten The Thingin kuuluisa hämähäkkijaloilla kipittävä pää, ja jos en ihan väärin muista, siinäkin kuullaan sama repliikki: Are you fucking kidding me?! Myös esimerkiksi Hohto saa oman osansa. Itse kauhunkuningas Stephen King tekee leffassa hienon pienen roolin.

Näyttelijät ovat hienoja kopioita ensimmäisen osan lapsista. Hyvin samannäköisiä. Kaikki sopivat rooleihinsa ja onnistuvat niissä upeasti. Onneksi mainioita lapsinäyttelijöitäkään ei ole unohdettu. He vilahtelevat elokuvassa takaumissa useasti. 

Kävin katsomassa pressin Tampereen Plevnan Isense -salissa, ja nyt vihdoin se sali näytti kyntensä. Äänimaailma soi upeasti ja eripuolilta. Suosittelen. Varsinkin korvien tinnityskohtaus oli jopa pelottavan aidon oloinen katsomossakin.

Paras ja pelottavin kohtaus kuuluu Beverlylle, kun hän vierailee lapsuuden kodissaan. Se on kerta kaikkisen ahdistava ja inhottava. 

Kerrankin trailerissa on himmailtu, eikä siinä todellakaan näytetä kaikkia parhaita paloja.

Kerta kaikkiaan kovan luokan kauhupläjäys. Taidan uhrata elämästäni vielä uudestaan tuon kolme tuntia, ja mennä katsomaan tämän uudelleen. Jospa sitten uskaltaisin sen yhden kohtauksen katsoakin?

Kommentoi

kommenttia