Aavevieraat

5/5

KUVA: Harri Hinkka

Dystopinen teos nautituttaa

Meikäläisestä tuntuu, että aina kun kirjoitan arviota MD:n teoksesta, aloitan sen aina: olen niin ja niin monta vuotta Tanssiteatteri MD:n juttuja nähnyt. Mutta se on totta. Vuosia on kertynyt useita kymmeniä ja niin esityksiäkin. 

Sen takia Samuli Roinisen koreografia ylläätääkin. Nimittäin nyt näyttää siltä, että Roininen on keksinyt uuden kielen. Uuden kehonkielen. Minusta tuntuu, että tällaista en ole koskaan MD:n lavalla nähnyt. Jopa tutut tanssijakonkarit näyttävät uusilta ja erilaisilta, jopa tuntemattomilta. Kuitenkin jokaisella tanssijalla on omanlainen kehonkieli, jopa maneeri liikkeessään. Nyt ei ole. Ihan kuin katsoisin täysin uutta kaartia. Jännittävää ja outoa.

Jännittävä ja outo on esityskin, mutta pelkästään positiivisessa mielessä. Kävin katsomassa esityksen ystäväni kanssa, joka ei ollut koskaan käynyt katsomassa tanssiteatteria. Pistin hänet kovaan kuulusteluun esityksen jälkeen siitä mitä hän lavalla näki ja miten hän esityksen koki. Oli hauskaa huomata, miten erilailla tarinan ja tanssin ymmärsimme. Minun mielestäni lavalla nähdään neljän tanssijan ryhmä, jotka ovat eräänlaisia ”keräilijöitä”. 

Lava on myös täynnä pienehköjä palikoita tarkoissa rivistöissä, kuin Washington DC:n hautapaadet konsanaan. Nämä ”paristot” tai ”sielunpalikat” saavat ihmiset toimimaan eritavoin, tai tekemään erilaisia asioita. Näin minä esityksen koin.Roininen on tosiaan keksinyt tanssijoille täysin uudenlaisen elekielen, se on sekoitus cybertekniikkaa, hämähäkkimäisyyttä ja hienojakoista liikehdintää. Toki välillä mennään hyvinkin perinteisellä tanssillisuudella. 

Tanssijoita ja koreografiaa on ilo katsella. Siinä on kevyt dystopian uhka, aavemaisuutta, mutta myös kieroa huumoria. Välillä tanssijoiden katsekontaktit yleisöön ovat suorastaan häkellyttävän pelottavia, ja uppoavat katsojan sieluun saakka. Ikään kuin napatakseen meistä, sen meidän ”sielunpalikan”. Pidän yksinkertaisesta palikkalavastusteemasta. Sekin on Roinisen idea.

Roininen on yhdessä Ella Kauppisen kanssa suunnitellut myös tanssijoiden upeat scifihenkiset vaatteet. Äänisuunnittelusta vastaa vieraileva Romulus C. Musiikki ja äänimaisema sopii täydellisesti futuristiseen teokseen. Sari Mayerin valosuunnittelu tukee kaikkia edellisiä täydellisesti. 

Tätä teosta suosittelen täydestä sydämestä kaikille. Olit sitten kävijänä ja katsojana vanha konkari, tai ensimmäistä kertaa. Esitys on, jos näin voi sanoa, katsojalle helppo ja miellyttävä. Joskus kun jotkin tanssiesitykset ovat hieman haasteellisempia. 

Tästä jää hieman hämmentynyt ja mietteliäs olotila, mutta silti päällimäisenä pois lähtiessä on hyvä olo. Plussaa vielä todella tyylikkäästä käsiohjelmasta. Nyt vasta tajusin, miksi ne oli aulassa niin tarkoin aseteltu. 

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää