Tenet

3/5

KUVA: © 2020 Warner Bros. Entertainment Inc. 

All Rights Reserved.  

Valokuva: Melinda Sue Gordon

Ylipitkää aikakikkailua

Heti alkuun sanon, etten ole kovinkaan Christpher Nolan fani. En pitänyt Batman-trilogiasta enkä Inceptionista. Tykkään kylläkin hänen alkupään tuotantonsa Mementosta ja viimeisimpänä Interstellarista. Hienoa kuvaa, loistavaa kikkailua ajan kanssa, mutta liika on liikaa.

Päähenkilömme (John David Washington) on agentti, joka yrittää estää tulevan kolmannen maailmansodan, joka ei tapahdu ydinaseilla vaan aikaa kääntämällä ja sen kanssa twistaamalla.

Seurakseen hän saa toisen agentin Neilin (Robert Pattinson), jonka kanssa tehtävää sitten suoritetaan, pitkin ja poikin, pääsosin pohjoista Eurooppaa. Mukana perinteinen konna, jonka kontolla lepää maailman tulevaisuus, ja hänen vaimonsa, jota päähenkilömme jostain syystä päättää suojella. Sitten mennään etuperin ja takaperin ajassa, samoissa kohtauksissa, ja tadaa: maailma pelastuu jälleen kerran!

Nolan osaa luoda näyttävää kuvaa ja hyvää viihdettä katsojille. Varsinkin nykyisillä budjeteillaan. Mutta mielestäni tässä nyt mennään jo ihan liiallisen kikkailun ja ajallisen venyttelyn puolelle.  Hienoa actionia, kaunista kuvaa ja upeaa musiikkia, mutta itse käsikirjoitus on yllättävänkin nolo, loppuunkaluttu ja härskisti ”muka” liian vaikeaksi kirjoitettu. 

Jokainen, joka on esim Star Trek -sarjojen jaksoja katsellut (varsinkin Enterprise), pysyy helposti kärryillä tässä melkeinpä lapsellisessa aikaleikittelyssä. Ja mikä pahinta, arvaa etukäteen jo tulevat käänteet. Itseasiassa katsoja jopa tympääntyy tähän kellojen kanssa sähläämiseen. Etupäässä tulee halu katsoa jo omaa kelloaan, että milloinkas tämä tässä aika-avaruuikkunassa, tämä 2,5-tuntinen elokuva ehkä loppuisikaan? Vai pitääkö vessaan juosta takaperin, kuten elokuvassa?

Viimeistään Tallinnassa tapahtuvissa kohtauksissa tulee uupumus. Ei edes yksi suomenkielellä kuultu lause jaksa kohottaa mielialaa kuin hetkeksi. 

Päähenkilöt ovat kyllä hyviä. Itselleni kylläkin tulee väistämättä mieleen Brittien kasari tv-sarja Safiiri ja Teräs. Tämä voisi olla eräänlainen uusioversio kyseisestä sarjasta, tällä kertaa elokuvan muodossa. Pattinson ehdottomasti Teräksenä ja Washington kevyen jopa feminiinisenä Safiirina.

Päähenkilöillä on karismaa ja huumoriakin. Toisaalta puuttuva karisma, huono roolivalinta ja huonosti kirjoitettu roolipalkinnot menevät tällä kertaa pääpahikselle, jonka roolista yrittää Kenneth Branagh jotenkin sinnitellä läpi. Myöskin pakollinen vaimo pulassa -rooli, joka on annettu kyvykkäälle Elizabeth Debickille, menee kyllä täysin hukkaan ohuen, Nolanin itsensä rustaaman käsikirjoituksen vuoksi. Muulle turhalle sälälle kyllä on annettu tilaa, paitsi hahmojen kasvattamiselle tai edes esittelemiselle. 

Näyttävää, mutta venyvän purkan kaltaista toimintaa. Kyllä tämän kerran, hieman pitkästyen katselee, mutta odotin kyllä jotain enemmän aivot sulattavampaa tältä jo pitkään kohkatulta ja odotetulta pätkältä. 

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää