Fucking with Nobody

Taiteellinen autofiktio toimii kaikessa outoudessaan

Ohjaaja käsikirjoittaja Hannaleena Haurun toinen pitkä elokuva rikkoo jälleen kerran elokuvantekemisen rajoja. Edellinen pitkä pätkä sai katsojat ja kriitikot ällistymään, eikä tämä Fucking with Nobody tee poikkeusta.

Ikisinkku elokuvaohjaaja Hanna (Hannaleena Hauru) ystävineen keksii luoda kuvitteellisen tuoreen rakkauden Instagramiinsa nuoren (bi-seksuaalin?) mieskaverinsa kanssa.  Tämä oikeastaan kostoksi miesohjaajalle, joka on napannut Vampira-elokuvaprojektin Hannan nenän edestä. Pian juttu lähtee leviämään kulovalkean tavoin. Mukaan liitetään myös YouTube-videoita, joissa käsitellään seksiä.

Ja ounastettavaahan on, että lopulta ollaan aikamoisessa sotkussa ihmissuhteiden ja filmiprojektien kanssa. Kakan on suorastaan osuttava tuulettimeen, näin elokuvan käsikirjoitis väistämättä vaatii. Elokuva on melkoinen sekamelska autofiktiota, ihmissuhteita, feminismiä ja kaikkea mahdollista. Katsojaa pyöritellään pitkin elokuvaa suuntaan ja toiseen. Leffasalissa ei voi olla ihan varma, mikä on elokuvaa elokuvan sisällä ja mikä on muka oikea totuus. Ehkä hieman vähempikin irrottelu olisi voinut riittää?

Huumoria elokuva tarjoilee paljon. Parasta elokuvassa ovat kauniit kuvat ja upeasti kuvatut kohtaukset. Niitä myös maltetaan näyttää katsojille sopivan aikaa. Musiikki valinnat toimivat taas, niinkuin Haurun edellisessäkin leffassa. Itse Hauru pääosassa on ohjaajalta loistava valinta. Heh.

Nuori nouseva näyttelijä Ekku (Samuel Kujala) Hannan kulissisuhde parina onnistuu roolissaan hienosti. Ja Hannan ex poikaystävä Lasse (Lasse Poser) on myös toimiva roolitus. Poserin ääntä voisi pelkästään kuunnella tunti tolkulla. Poser on myös elokuvan toinen käsikirjoittaja. Ihanan roolin tekee varmalla otteella myös Haurun Säälistäjät lyhäristä tuttu Tanja Heinänen. Heinäsen loppupuolen haastattelu kohtaus on vetää elokuvan parhaat naurut katsomossa.  Myös aika moista hilpeyttä tuottaa myös Berliinin clubikohtaus, samalla se myös hieman oksettaa. 

Mitä elokuva antaa katsojalle? Ainakin hämmentyneen taidepläjäys olotilan. Mutta myös elokuvan katsomiskokemuksesta toivuttua, se antaa myös lämpimän ja jollain lailla tyydyttyneen olon. Tätä elokuvaa varmasti miettii pidemmän aikaa päässänsä. Sen verran tasoja ja ulottuvuuksia filmi tarjoilee. Mutta kyllä se on myönnettävä, että Hannaleena Hauru on yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja odotusta herättävistä elokuvan moniosaajista. 

Menkää ja hämmentykää.