Kingdom Hearts Final Mix 1

Alkuperäisidea: Tetsuya Nomura
Sarjakuva: Shiro Amano
Suomennos: Antti Valkama
Sangatsu Manga

Tuttu peli taipuu mangan muotoon 

Nyt täytyy tunnustaa, että viimeksi olen ollut Kingdom Heartsin kanssa tekemisissä melkein 20 vuotta sitten, kun sitä Pleikkari 2:lla pelasin. Eli ei ihan lähimuistista nyt löytynyt tietoa. Itse asiassa luettuani mangapokkaria yli puolen välin, tajusin, että tämähän tuntuu kuin tuntuukin tutulta. Googlettelin hieman asiaa, ja todellakin. Sarjakuva perustuu (ainakin näin aluksi) juurikin tuohon ensimmäiseen peliin. 

Kirjasarja sisältää kolma osaa, siinä ei ole ikärajaa, ja poikkeuksellisesti sitä luetaan vasemmalta oikealle eli länsimaiseen tyyliin. 

Manga alkaa, kun pääsankari Sora joutuu erilleen ystävistään Kairista ja Rikusta. Hän saa käsiinsä voimaa sisällään pitävän Keybladen. Tarinan pikku pahikset, ihmisten sieluja syövät Sydämettömät laittavat kapuloita Soran rattaisiisn. Samalla kun isommat pahikset, Pahatar, Jafar, Hertta kuningatar, Valtava varjo ja monet muut, juonivat taka-alalla. 

Tarinassa on monta tehtävää, kuten pelissäkin. Pitäisi löytää kuningas Mikki Hiiri, palata Rikun ja Kairin luo, kerätä erilaisia voimavaroja, availla maailmoja ja tutkia kaupunkeja. Matkalla Sora kohtaa lukuisia Disney hahmoja Samu Sirkasta Tikuun ja Takuun, Plutosta Jasmineen. Lisäksi Final Fantasy pelisarjan hahmot käyvät tutuiksi. Mukana Soralla kuitenkin alkutaipaleella tässä mangassa ovat Hessu ja Aku. 

Sarjakuva on hyvinkin mangamainen pitkine taistelukohtauksineen, jotka tosin ovat hyvinkin kiltin oloisia. Tutut Ankkalinnan hahmot vääntelevät naamaansa ja eteenpäin mennään täydellä höyryllä. Amanon taide on kaunista ja toimivaa, mutta ei se mitenkään mangan peruslaadusta poikkeuksellisesti erotu. 

Mangapokkari on selkeästi suunnattu nuoremmille lukijoille ja pelisarjan faneille. Sanotaan vaikka näin, että itse otin tämän ensimmäisen osan hieman lämmittelynä. Saattaapa hyvinkin olla, että kaivan Pleikka kakkosen ja pelin kaapista esiin ja alan muisteloida. Tokihan pelistä löytyy useita jatko-osia useillekin alustoille. Mutta eikös se alkuperäinen yleensä ole se paras? 

Jatkoa odottaessa. 

Kommentoi

kommenttia

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää