Tex Willer: Captain Jack

 Tex Willer: Captain Jack

Synkkää, väkivaltaista ja kauniisti kuvitettua ranger-meininkiä


Myönnän heti alkuunsa, etten missään nimessä ole koskaan ollut mikään lännensarjakuvien ystävä. Tex Willer ei ole minuun koskaan millään lailla kolahtanut. Enemmälti kosketukseni villiin länteen sarjakuvana on ollut Lucky Lukea.

Tex Willerin pokkariversiot eivät ole kiinnostaneet, eivät juonellisesti, eivätkä taiteellisesti. Mutta kun Egmontilta otettiin yhteyttä ja suostuteltiin tarttumaan tähän opukseen, olin itseasiassa myyty jo ensimmäisistä sivuista lähtien.

Kyseessä on raaka ja verinen tarina kostosta, tai itseasiassa useammastakin kostosta ja kaunasta. Parivaljakko Tex ja uskollinen ystävänsä Kit Carson sekaantuvat kunnon soppaan. On intiaanikapinallisten muodostama rosvokopla, jotka ovat murhanneet kuolinvuoteella korahtelevan vanhan rangerin tyttären perheineen. Tälle kostomatkalle Tex ja Kit päätyvät.

Toisaalta myös intiaaniheimo Modocien pakomatka synnyinseuduilleen Laavavuoteille, koska he kieltäytyvät reservaattiin siirtymisestä. Peräänsä he tietenkin saavat sinitakkien armeijan. Ja vaikka Captain Jack johtaakin heimoa, takapiruna juonimassa toimii Hooker Jim, konnamainen ja paha intiaani, joka janoaa valtaa.

Rauhansopimuksia, neuvotteluja, luoteja ja verisiä tappoja. Niistä tämä sarjakuva muodostuu.

Tito Faraci on aiemmin kirjoittanut jopa hieman rankempaa Mikki Hiirtä Disneylle ja myös loistavan italialaissarjakuvan Diabolikinkin kirjoittajana hän on toiminut.

Tällä kertaa tässä Tex Willerin suuralbumissa (sivuja 226) hän loihtii hienon tarinan kosto teeman ympärille. Ja vaikka Tex onkin pääosassa, hän ei pelkästään paistattele parrasvaloissa, vaan antaa muillekin hahmoille tilaa. Juoni imaisee mukaansa. Ainoastaan viimeisen kolmanneksen kissa-hiiri-leikki ja kallioiden välissä kisailu lässäyttää ja ylipidentää tarinaa, mutta loppu onneksi on hyvinkin mielenkiintoinen.

Argentiinan yksi menestyksekkäimpiä sarjakuva piirtäjiä on Enrique Breccia. Enkä yhtään ihmettele miksi.  Breccian mustavalkoiset kynänvedot toimivat kauniisti näissä lännenmaisemissa. Myös Willer saa uudet jyhkeämmät ja järeämmät piirteet.  Aiemmin Breccia on piirtänyt menestyksekkäästi esimerkiksi Swamp Thingia ja X-Forcea. Taitavaa ja kaunista kuvitusta.

Uskoisin tämän albumin olevan Willer-faneille oikea kultakimpale. Suosittelen tämän hankkimista sarjishyllyyn. Itsekin lämpesin jopa tuon neljän tähden verran.

Tarina: Tito Faraci
Kuvitus: Enrique Breccia
Suomennos: J.L. Nyman
Egmont kustannus

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää