Tänä kesänä Pyynikin kesäteatterissa itä kohtaa lännen.

Pyynikin kesäteatteri esittää kesällä 2015 Veera Niemisen suosittuun esikoisromaanin perustuvan näytelmän Avioliittosimulaattori. Nauruhermoja kutkuttava näytelmä tarjoaa huumoria, draamaa ja rakkautta.

Avioliittosimulaattori sijoittuu Varsinais-Suomeen maaseudulle Turun lähistölle, jossa tilaansa pyörittää ahkera mutta vähäsanainen Jussi (Ville Majamaa). Tilalla huseeraa varsinainen hiljaisten miesten kerho: Jussin isä (Ola Tuominen), setä (Esko Roine) ja pikkuveli Jaakko (Samuli Muje) eivät turhia jutustele – edes keskenään. Maalaistalo on jämähtänyt miesvaltaisiin kaavoihinsa Jussin ja Jaakon edesmenneen äidin muistoa kunnioittaen.

Mitä siis tapahtuu, kun Jussin morsiankokelas, vilkas ja lörppö itäsuomalainen Aino (Mari Turunen), saapuu perhehaaveineen tilalle kuukauden koeajaksi? Myös maakuntakulttuurien ja murteiden ristitulelta ei voi välttyä, kun Aino sanoo ja tekee ennen kuin ajattelee. Arki maalaistilalla ei ainakaan enää palaudu entisenlaiseksi – varsinkin, kun soppaa tulevat hämmentämään Ainon suulaat vanhemmat (Eija Vilpas ja Tom Lindholm) sekä Ainon ystävä Tiina (Miia Selin) ja Ainon eksä Tuomo (Tommi Rantamäki).

Ola Tuominen (Unto), Janne Kallioniemi (Rami), Tommi Rantamäki (Tuomo), Esko Roine (Erkki), Samuli Muje (Jaakko), Tom Lindholm (Martti), edessä Ville Majamaa (Jussi) KUVA: Leena Klemelä

Ola Tuominen (Unto), Janne Kallioniemi (Rami), Tommi Rantamäki (Tuomo), Esko Roine (Erkki), Samuli Muje (Jaakko), Tom Lindholm (Martti) ja edessä Ville Majamaa (Jussi). KUVA: Leena Klemelä

VOIN KERTOA, että en ole perinteisten murrekomedioiden ystävä. Stereotyyppiset hahmot ja samojen fraasien toistaminen on monen murreleikittelyn kompastuskiviä, sillä samaistumisen jälkeen iskee myötähäpeä. Avioliittosimulaattori näytti tässä kuitenkin kyntensä. Sen sijaan, että tarina olisi rakentunut esittelemään stereotyyppejä, se keskittyikin hauskasti kahden kulttuurin kohtaamisesta syntyvään konfliktiin. Tämän lisäksi myös sukupolvien välinen ero nousi myös yhdeksi kantavaksi teemaksi.

Pyörivä katsomo ja upeat lavasteet loivat oivia siirtymiä ja tarina jäsentyikin mukavasti. Erkki Saaraisen lavastus toi Pyynikille palan suomalaista perinnemaisemaa maalaistaloineen, Teboilin huoltamoineen ja peltomaisemineen, jotka yhdistyivät saumattomasti teatterin omaan, upeaan Pyhäjärven maisemaan. Minna Kauhasen pukusuunnittelusta itse ainakin huomasin yhden hauskan detaljin: Aino nousi aina esiin selkeänä väripilkkuna muista hahmoista ja usein myös hänen vaatteissaan oli vastavärejä lavasteihin nähden. Tämä vain vahvisti sopivasti epäsovinnaisen Ainon paikkaa tarinassa, aivan kuin tosielämän aikuiseksi kasvaneena Peppi Pitkätossuna.

Avioliittosimulaattori on nauruhermoja kutkuttavaa ja hersyvää huumoria, joka syntyy vain loistavasta tekstistä ja ammattitaitoisesta ohjaus- ja näyttelijätyöstä.

Avioliittosimulaattori
Pisteet
4.0Arvio

Kommentoi

kommenttia