Mariska: Matador
Pisteet
3.5Arvio

Loistavaa sanoitusta, laimeaa musisointia


Pitkälle on päästy siitä, kun vuonna 2002 keskellä kuumaa kesää radiosta kajahti Tarkasta tämä, ja pian myös toinen sinkku Anteeksi.  Olin myyty samantien. Artisti joka aiheutti reaktioita puolesta ja vastaan. Minä tykästyin heti, ja keikoillekin oli päästävä vielä samana kesänä. Muistan kuunnelleeni (olikohan se silloin vielä Radio Mafia) Mariskan haastattelua, jossa hän sanoi nimenomaan olevansa puhelaulaja ja räppääjä, hän ei koskaan näkisi itseään millään lailla laulajana. Näin vapaasti muisteltuna.

MUTTA TÄHÄN on tultu. Laulettuun albumiin, jolla toki myös hieman räpätäänkin. Tämä lyriikoistaan palkittu artisti teki kolme rapahtavaa albumia, tosin tyyli muuttui koko ajan laulullisempaan suuntaan. Sitten kaksi levyä Mariska ja pahat sudet -kokoonpanolla. Nykyiskelmää, rappia ei oikeastaan ollenkaan.  Kaikki levyt ovat todella hyviä. Erilaisia, mutta hyviä. Ei ole huono uusinkaan, mutta siinä on ongelmansa.

SPOTIFYHYN ON tipahdellut jo viime vuoden toukokuusta alkaen pikkuhiljaa neljä sinkkua. Ja nyt koko yhdeksän biisiä sisältävä levy on ulkona.

Yksi miinus asia on siis se, että oikeastaan puolet levystä on jo kuullut aikoja sitten. Toinen miinus on konetaustoissa. Ne ovat yksinkertaisesti liian heppoisia ja sellaista tililiitä ja piipitystä.

OLEN LEVYN  nyt kuunnellut läpi kymmeniä kertoja, hyvillä stereoilla, hyvillä kuulokkeilla ja bassoakin lisäten. Silti taustoista puuttuu syvyys, jykevyys ja jonkinlainen tarvittava teatraalisuus. Hyvänä esimerkkinä voisin vaikka mainita Chisun viimeisimmän levyn, missä mainitut asiat toimivat hienosti.

Koneella luodut taustat ovat muuten kyllä hyviä, ja niistä löytyy hienoja yksityiskohtia. Myös Mariskan huomaa treenanneen laulua ja hentoinen ääni on miksattu ja kaiutettu kauniisti.

PARHAUTTAHAN MARISKASSA artistina on ehdottomasti hänen taidokkaat sanoitukset. Nytkin levyllä kuullaan kaipausta exää kohtaan, pettymystä itseensä ja muihiin ihmisiisn. Itsensä tsemppausbiisi, ja monta muuta tärkeää asiaa.

UUSISTA BIISEISTÄ nousee mieleen kolme. Levyn lopettava Kotiin biisi on yksinkertaisen kaunis. Varmasti mielipiteet jakava Pliis ufot pliis kaikessa absurdiudessaan on loistava hätähuuto maapallon puolesta.

Kuitenkin burn outista, väsymyksestä ja itseluottamuksen puutteesta kertova Oikea Matador nousee levyn parhaaksi biisiksi ja toivottavasti myös seuraavaksi ja ehkä levyn viimeiseksi sinkkujulkaisuksi. Biisin sanoitus on rohkea kaikella tavalla. Paljon pyydellään anteeksi kaikilta, eritoten tuntuu, että Mariska haluaa pyytää anteeksi yllättäen ja äkkinäisesti lopetetulta Pahat sudet bändiltään, biisin sivulauseessa. Myös espanjalainen kitara soi kauniisti soittaen todella kivan melodian.

Myös fiittaajana olevan Tuomas Kauhasen karheaa lauluääntä kuuntelisi mieluusti vaikka enemmänkin. Mielummin kuin räp-osuutta.

HYVÄ LEVY, mutta hieman ujohko. Mutta jälleen pakko päästä keikoille näkemään tämäkin livenä.

Kommentoi

kommenttia