Keko Salata: Neuroottinen, dramaattinen, charmikas

Vai sittenkin neuroottinen, traumaattinen, vauhdikas? En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut levyarviota, mutta nyt oli oikeastaan pakko päästä tästä purkamaan tekstiä, varmaan samoin kuin itse Keko Salatakin kertoo omista traumoista ja kriiseistään? Muistan pari aiemmin julkaistua sinkkua. Vuonna 2015 julkaistut Melkein kuollut. Jälkimmäistä silloin arvostelin Facebook sivuillani kopioksi Indilan biisistä Dernière danse. Mutta eiköhän tuota taustan rytmikuviota […]Lue lisää

Tilhet, pajut ja muut: Kunnes aika mennyt on

Bändi jatkaa hyväksi kokemallaan linjalla, mutta riittääkö se? Arvioin tämän bändin ensimmäisen levyn viime vuoden maaliskuussa. Nyt voisin tuohon arviooni palata hyvinkin. Silloin toivoin, että yhtye vähän edistyisi musiikillisesti. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut. Onko se hyvä vai paha? Vain kuuntelija ja bändin fani voi sen päättää. Itse olen hieman pettynyt. Suomalainen folkmainen musiikki on sellaisenaan haastava tyylilaji. […]Lue lisää

Robbie Williams: The Heavy Entertainment Show

Tasalaatuista tusina tuotantoa Pahanakin poikana tunnettu Robbie Williams julkaisi nyt juuri uutta musiikkia sitten vuoden 2013, jolloin ilmestyi hieno funkahtavan vanhahtava levy Swing Both Ways. Nyt yhdestoista levy The Heavy Entertainment Show on ehdottomasti kuunneltava, mutta loppujen lopuksi aika tylsähtävä tekele, josta nousee muiden biisien yli vain muutama kappale. Williamshan on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, […]Lue lisää

Tapio Ylinen ja Unka: Eläimistä ja kuolemasta

Päähän jäävä neljän biisin kombo Tällaiset EP:t ovat aina jännittäviä arvioitavia. Varsinkin nyt kun levyllä on vain neljä kappaletta ja nekin kahdelta eri artistilta. Taiteellista tämä kyllä on, ei kuitenkaan missään nimessä yli hilseen menevää. Radiosoitossa näitä biisejä en välttämättä näe, mutta kotikuuntelussa hyvinkin toimivaa materiaalia. Tapio Ylinen on multitalentti tyyppi, jonka ääni on ehkä meille tutumpi […]Lue lisää

Viita 2016: levyllinen musiikkia Lauri Viidasta

Tälle levylle ei löydy ylisanoja Se mitä teatteriesitys tekee ihmiselle, ei ole verrattavissa siihen, mitä musiikki voi ammentaa jälkeenpäin. Ja mikä hienointa, vaikka ei ole nähnyt näytelmää, tätä levyä voi hyvinkin kuunnella. Ja mikä vielä hienompaa, ei edes tarvitse tuntea Lauri Viitaa tai hänen tekstejään. Niihin voi rakastua myöhemminkin. OLEN ONNELLINEN siitä, että saan tuntea ihmisen […]Lue lisää

Mariska: Matador

Loistavaa sanoitusta, laimeaa musisointia Pitkälle on päästy siitä, kun vuonna 2002 keskellä kuumaa kesää radiosta kajahti Tarkasta tämä, ja pian myös toinen sinkku Anteeksi.  Olin myyty samantien. Artisti joka aiheutti reaktioita puolesta ja vastaan. Minä tykästyin heti, ja keikoillekin oli päästävä vielä samana kesänä. Muistan kuunnelleeni (olikohan se silloin vielä Radio Mafia) Mariskan haastattelua, jossa […]Lue lisää

Vesala

Teinivuosia ja parisuhdeterapiaa Harvoin mulla tulee vaikea fiilis, että mitähän kriittisesti kirjoittaisin. Olen kuitenkin aika mustavalkoinen ihminen, mutta silti sanavalmis. Tämä levy lukuisien kuuntelukertojen jälkeen on erittäin vaikea arvioitava. Päässä jumittaa. Vesalan levyä ollaan odotettu innolla, odotuksella ja jännityksellä. Tämä kaikki palkitaan ja saadaan ainakin kunnon pläjäys purkautumista naamalle, tai siis korville. Vesala ottaa ainakin totaalisen irtioton […]Lue lisää

Tilhet, pajut ja muut

Tyylikästä ja toisaalta tuoretta suomalaista musiikkia Sanotaanpa se nyt ihan heti tähän alkuun. Kyllä, tämä on se bändi jota kuunnellessa sitä ei voi olla vertaamatta Scandinavian Music Groupiin. Noin. Nyt se on sanottu, niin tuohon ei tarvitse enää palata sen enempää. Alunperin hyvinkin turkulainen bändi on nykyään helsinkiläistynyt ja heittikin levynjulkaisukeikkansa Helsingin Korjaamolla 4.3.2016. Ja nyt kun […]Lue lisää

Naryan: Black Letters

Tyylikästä mutta tasapaksua soitantaa Olen nähnyt bändin muutaman kerran livenä, ja täytyy myöntää, että bändi toimii keikoilla tosi hienosti. Nyt Naryan on julkaissut jo toisen levynsä. Lätyltä löytyy kymmenen biisiä. Yksittäisinä biisit kuulostavat hyviltä, mutta kun koko levyä kuuntelee useamman kerran putkeen, sieltä ei valitettavasti nouse oikeastaan mikään biisi toisensa yli. Aika tasapaksu kokonaisuus. Biisit on sävelletty, sovitettu […]Lue lisää

Nils Frahm – Solo

Kuulin Nils Frahmia ensi kertaa pari vuotta takaperin ystäväni soittaessa vuoden 2013 upeaa Spaces-levyä. Järkälemäiseksi kasvava kappale Says jätti sanattomaksi. Hiljaisuudesta liikkeelle lähtenyt kappale kosketti vähäeleisyydellään, tarttui kiinni ja johdatti matkalle, jonka aikana ajatus liiti Frahmin maalaamassa maisemassa. Ympärillä oli hetken verran pelkkää värähtelyä. Kahden vuoden aikana olen tutustunut Frahmin tuotantoon ja todennut hänet yhdeksi […]Lue lisää