Valerian and the City of a Thousand Planets

Avaruusagenttien seikkailu siirtyy upeasti valkokankaalle

Itse olen kasvanut seitsemänkymmentä luvulla Valerianin sarjakuvaseikkailuja pienestä asti lukien. Kun kuulin, että toinen Valerianista pitävä, eli Luc Besson, aikoo ohjata agenttien seikkailusta elokuvan, aloin odottaa leffaa innoissani ja silti pelonsekaisin tuntein. Tässä projektissa kaikki voisi mennä pieleen, niin totaalisen pieleen.

Pressinäytöksen jälkeen olo oli huojentunut. Elokuva on juuri sitä mitä pitääkin. Avaruusagenttien alus on juuri sen näköinen kuin pitääkin, oliot ovat oikean oloisia, vaatetus näyttää sarjakuvista tutulta ja henkilövalinnat ovat osuneet nappiin. Sen lisäksi elokuva on todella näyttävä ja käsikirjoitus toimii. Vauhtia ei ainakaan leffasta puutu.

AVARUUDEN syövereissä kelluu Alpha niminen kaupunki. Kaupunki on muodostunut vuosien varrella siihen telakoituneista aluksista, sateliiteista ja muista avaruusvimpaimista. Se on jättikokoinen mekaaninen planeetta ja koti tuhansille muukalaisroduille. Valerian ja Laureline saavat agenttitehtäväkseen suojella Alphan komentajaa.

Muukalaiset pääsevät yllättämään ja kaappaamaan komentajan Alphan keskelle, missä sijaitsee kielletty radioaktiivinen vyöhyke. Lisäksi vyöhyke on koko ajan laajenemassa ja uhkaa koko Alphan tuhoa. Agenttiemme on siis ryhdyttävä haastavalle pelastusretkelle.

Tässä kohtaa täytyy painottaa, että elokuvalla ja äskettäin arviomallani samannimisellä sarjakuvalla, ei ole mitään tekemistä keskenään. Käsikirjoittaja tiimi (mukana sarjakuvan isä Mézières ja Besson) on luonut ihan omanlaisensa ja uuden Valerian tarinan. Mukaan on kuitenkin napattu tuttuja elementtejä, hahmoja ja tapahtumia sieltä täältä koko Valerian sarjakuvatuotannosta. Hienoa!

ITSE Besson olisi halunnut tehdä Valerian elokuvan jo aikoja siten, mutta se vaan yksinkertaisesti olisi ollut aikoinaan teknisesti mahdollista. Sanotaanko näin, että the Fift Element oli eräänlainen Valerianin harjoituskappale. Ja Besson myös röyhkeästi lainaileekin elementtejä omasta vanhasta elokuvastaan. Oma mielipiteeni on, että the Fift Element jää kauaksi taakse tästä avaruusiloittelusta.

Pääosien casting toimii. Pidän paljon Dane DeHaanista Valerianina ja enemmänkin mallina tunnettu Cara Delevingne on erittäin onnistunut Laureline. Vaikka sarjakuva ja leffa korostavat Valerianin nimeä, on Laureline ihan yhtä suuressa osassa aina seikkailuissa, niin tässäkin tapauksessa. Delevingne tekee Laurelinesta juuri sellaisen pikku tuittupään kuin sarjakuvissakin. Tämän parin välillä räiskyy ja kipinöi.

ERIKOISTEHOSTEET ovat omaa luokkaansa, ja kerrankin 3D toimii. Voisin tämän leffan laittaa 3D top-kolmoseen Avatar ja Gravity -leffojen kanssa. Hurjemmissa kohtauksissa alkoi vatsaa vääntää ja meinasi laatta lentää.

Vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, huumoriakaan ei ole unohdettu. Osansa saavat kumpainenkin avaruusagenteista. Myös paljon tuttuja hahmoja ja otuksia vilahtelee läpi elokuvan. Ja Pearlit ovat uskomattoman kauniisti tehty rotu.

Myös Rihanna tekee mielenkiintoisen, harmillisen lyhyen roolin elokuvassa muodonmuuttajana.

Musiikki toimii ja kannattaa katsoa tarkasti puvustusta ja lavastusta. Huikeaa taidonnäytettä.

Mutta miksi ei täyttä viittä tähteä?

En ole ihan varma miksi. Ehkä elokuva oli hieman ylipitkä, tai itseasiassa jotkut kohtaukset oli viritetty turhankin pitkiksi. Myös tarina kokonaisuutena on hieman köykäinen. Ehkä parin katsomiskerran jälkeen antaisin tälle sen täyden tähtirivistön.

Mutta upea elokuva ja onnistunut sarjakuvan siirto valkokankaalle.