Veljeni vartija
Pisteet
3.0Arvio

En ole ihan varma, kenelle, ja miksi tämä leffa on tehty? Onko se muka biografia? Vai pelkkä fanituote? Ja kelle? Cheekille vai Antti Holmalle?


Tällaisia kysymyksiä pyörii päässäni, kun tätä kritiikkiä rustaan. Olo on yhtä kaksijakoinen kuin päähenkilöllä. Sanotaan suoraan, että tämä leffa ei olisi katsomisen arvoinen, ellei Holma olisi pääroolissa. Tai siis rooleissa, kun kerta kaksosia esittää. Kahdeksankymmentä luvun alussa Lahden kaupunki sai kaksoispojat Jaren ja Jeren. Toisesta tuli Suomen kuuluisin räppäri, toisesta perheellinen mies.

Elokuva kertoo historiikin, jonka alussa tehdään selväksi, että lapsena lumivuoren päällä kukkulan kuningasta pelanneet kaksoset omaavat vahvan siteen toisiinsa. Tätä teemaa jaksetaan alleviivata elokuvassa ihan riittämiin. Teineinä kaksoset tappelevat ja nousevat ”hallitsemaan” Lahtea. Kaikki tietävät ketkä ovat Tiihosen Jare ja Jere.

Palo saada kaikki haltuun, ja olla suurin, vie Jaren rapmusiikin kautta kuuluisuuteen, samalla kun Jere veli yrittää löytää oman tiensä normaaliin elämään. Jare, eli paremmin tunnettu nimellä Cheek, etsii rakkautta, kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä kanssa kamppaillessaan. Ura, fanipimpsat, se oikea rakkaus, raha, upeat autot, merkki aurinkolasit, musiikki, luomisen tuska, mikä on se elämän tärkein asia? Lopun päätös lopettaa koko ura ja samalla palata alkulähteelle, eli olla sujut kaksoisveljensä kanssa.Siinäpä elokuvan juoni.

Elokuva ei ammenna mitään uutta, mitä emme Cheekistä olisi jo lööpeistä lukeneet. Mutta on heitettävä yläfemma tyypille, josta tehdään elokuva alle nelikymppisenä, elossa olevana, ja vieläpä uraansa jatkavana. Hänhän siis lopettaa tämän kesän lopussa.

Käsikirjoitus on suoraan Seitsemän päivää lehden otsikoista koottu. En lähtisi palkitsemaan vuoden parhaana sarjassaan. Turhia hahmoja, turhia kohtauksia. Esimerkiksi Armi Toivasen esittämä manageri Carla on täysin turhake. Ei sinänsä, etteikö Toivanen tekisi hyvää roolia, mutta hahmon käyttö leffassa ei ole millään lailla merkityksellinen.

Mutta sitten päästäänkin siihen asiaan, miksi leffa ansaitsee kolme tähteä yhden tähden sijaan. Ja se asia on Holman Antti. Holma tekee hienosti toteutetun kaksoisroolin Jerenä ja Jarena. Ilman Holman karismaa ja taitavaa näyttelijäntyötä tämä leffa olisi täysin tuhnu. Holma onnistuu roolissaan jopa melkein täydellisesti.  Ei varmastikaan ole helppoa näytellä ensinnäkin kahta roolia ja varsinkin, kun toinen roolihenkilöistä kärsii siitä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Pitäisikö Holmalle tulevaisuudessa jakaa siis parhaasta miespääosasta kolme Jussi-patsasta?

Ohjaaja JP Siili osaa ottaa myös kaiken irti Holman alastomasta vartalosta. Hyvin kunnossapidettyä vartaloa esitellään uhkeasti ja paljon. Jokaisen kotirouvan unelmaelokuva.  Kaksoisrooli on hienosti ja toimivasti toteutettu. Homma toimii jopa nähdessämme Holman kahtena kappaleena samassa kuvassa.

Myös oikeat kaksoset lapsena (Niklas ja Julius Liukkonen) ja teineinä (Eemeli ja Vilhelmi Masanen) ovat leffan helmiä.  Ja ehdottomasti on annettava plussaa siitä, että Holma vetää Cheekin biisit itse. Se jos jokin on paneutumista rooliin. Ja pelottavinta on, että välillä leffaa katsellessa unohtaa katselevansa valkokankaalla Holmaa, ei Cheekiä, koska Holma välillä näyttää ihan aidolta Jereltä.

En edelleenkään tiedä kelle tämä leffa on suunnattu. Ainakin pressinäytös oli täynnä teinityttöjä, jotka tuntuivat palvovan yhtä paljon sekä Cheekkiä, että Antti Holmaa. Eli täydellinen leffa sinulle, jos olet 13 vuotias tyttölapsi?

Teknillisesti tasokas, yrittää olla syvällinen onnistumatta, mutta pääosa pelastaa tämän pätkän.

Kommentoi

kommenttia