Piinapenkkiin istahtaa tällä kertaa Vesa Vitikainen. Hänet tunnetaan Kersantti Napalmin käsikirjoittajana ja kohta selviää, mitä kaikkea muuta hän puuhailee.


Tässä osiossa haastattelen Suomalaisia sarjakuvaan liittyviä henkilöitä. Ehkä muunkin maalaisia, ja toivottavasti joskus muihin maailmoihin ja universumeihin kyvyillään päässeitä. Sarjakuva rakentuu monista asioista. Ei pelkästään hahmosta, tai piirtäjästä. Sarjakuva on monen ihmisen ja tekijän tuotos. Sitä arvostan. Yritän valottaa, miten monenlaisia ihmisiä tarvitaan, että saamme eteemme sarjakuvalehden tai nettijulkaisun. Siksi taianomaisia taustoja. Kysymykset ovat kaikille samat, ja nämä sekopäät vastaavat kuinka haluavat. Minä vain kokoan asiat, julkaisen ja arvioin heidän erilaisia tuotoksiaan.

Vesa Vitikainen on alunperin kotoisin Itä-Suomesta, mutta asuu tällä hetkellä Porissa perheensä kanssa. Hän on 44-vuotias sarjakuvan ammattilainen. Ensimmäiseksi sarjakuvakseen, jonka hän muistaa, hän muistaa Maailman vahvimman nallen, jota nykyään julkaistaan Bamse-nimellä. Se oli hänelle ensimmäinen supersankarisarjis! Seuraavaksi tulivat Aku Ankka, Tex Willer ja sitten aitan kätköistä isänsä tallentamat liuskalehdet Villi Länsi -sarjakuvasta. Myöhemmin luettujen sarjakuvien joukkoon liittyi Teräsmies, jossa seikkaili Batman kakkossarjana, sekä Hulk, jossa taas kakkossarjana olivat Kostajat. Myös Korkeajännitystä tuli luettua (se mielestäni näkyy hyvin Vitikaisen nykyisessä käsikirjoitus työssä), ja siitä Vesan vanhemmat eivät pahastuneet. Toisin kuin taas Älli ja Tälli sarjakuvaa he pitivät turhan väkivaltaisena.

Nykyään lukulistalta löytyy paljon kotimaista, euroscifiä ja jenkkiläistä supersankarisarjakuvaa. Länkkäreistä vain Kalkkaro innostaa enää, vaikka aiemmin niitä tulikin luettua paljon. Hän harmittelee, että suomeksi julkaistaan aika rajallisesti Eurooppalaista scifiä albumimuodossa, koska se on sarjakuvaa parhaimmillaan.

Supersankari puolella Batman jaksaa edelleen innostaa häntä, sekä Marvelin monet sarjat, eniten näistä mutantit. Dark Horsen Hellboyta hän pitää hyvänä, ja piti myös uudesta elokuvasta, vaikka se ei laadullisesti ollut mielestään kummoinen. Erik Larsenin Savage Dragon on myös yksi nykyisistä suosikeista. 

MITEN PALJON Vitikainen sitten lukee nykyäön sarjakuvia? Hän vastaa lukevansa sanomalehdistä aina ensimmäisenä sarjakuvat. Arvostus nousee, jos lehdessä on vahva kotimainen osuus strippejä. Aku Ankka tulee kotiin, ja sitä luetaan pojalle iltaisin. Ja ylempänä mainittuja Hellboyta ja Savage Dragonia hän tilaa irtonumeroina sarjakuvaliikkeistä. Myös kirjasto on kovassa käytössä. Vakiokävijänä hän lukee lähes kaikki uutuus albumit. Sarjakuvafestareilla tulee hommattua kotimaiset julkaisut, jotta saa niihin suoraan tekijöiden nimmarit!

Miten siis työskentelet tällä hetkellä sarjakuvan parissa?

– Käsikirjoittelen sarjakuvia. Nyt on pari albumia kustantajilla kierroksella ja odottaa sopimuksia ja julkaisupäätöksiä. Kirjoitin usealle eri kuvittajalle tositapahtumiin perustuvia sotasarjoja useamman vuoden, nyt olen palaillut takaisin mielikuvitusseikkailujen pariin. Päätoimitan Musta Ritari kustannuksen Kevyt Metalli -nimistä sarjakuvalehteä, joka julkaisee kotimaista scifiä, fantasiaa ja muita genretarinoita. Kirjoitan siihen myös itse säännöllisesti sarjakuvia, sarjakuva-arvosteluja ja novelleja. Lisäksi kirjoitan humoristista poliisisarjaa Poliisi&Oikeus-lehteen ja aloin tekemään avustavia käskikirjoituksia Timo Kokkilalle Koululainen lehden Peräsmiehen Poikaan. Siinä on siis isompi kirjoittajaporukka mukana. Lisäksi olen tehnyt pari näytettä useammalle ulkomaiselle kustantajalle, mutta vielä ei ole tärpännyt, kertoo Vitikainen.

Eli Vesan työ sarjakuvan parissa on olla tarinankertoja. Hän sanoo, että olisihan se mukava osata oikeasti piirtää, mutta hän ei myöskään haluaisi vaihtaa kertojan paikkaa piirtämiseen, jos menettäisi silloin kertojan lahjan. 

 Jos et työskentelisi sarjakuvan parissa, mitä tekisit työksesi?

– Olisin varmaan astronautti, niinkuin pienenä haaveilin. Taistelisin hyökkääviä avaruusolentoja vastaan laaserpyssyillä, hulmuavatukkaiset naiset lankeaisivat… sori, mitä sä kysyit?

Elätkö sarjakuvalla tällä hetkellä? Vai pitääkö painaa muitakin duuneja?

–Okei, eihän tällä elä Suomessa kuin muutama tekijä. Olen astronautti.

Minkälainen sitten on Vesa Vitikaisen perustyöpäivä?

– Jos on inspiraatiopäivä, isken heti kiinni keskeneräiseen työhön, ja naputtelen tekstiä koneelle hengästymiseen asti. Tai teen valmista ruutujakoa paperilla ja skannaan kuvittajille meiliin. Käytän myös joskus Bamboo-piirtoalustaa jolla saa suoraan luonnokset digimuotoon ja lähetettäviksi. Tämä riippuu ihan siitä kunka tarkasti haluan määritellä ruutujakoa ja kuvakulmia. Olen opetellut luottamaan kuvittajiin enemmän, ja annan heidän hoitaa enemän näitä puolia. Joskus tulee soiteltua pitkiä puheluita, jos joku tarina vaatii hiomista. Kuvittaja on ensimmäinen koelukija, joka toteaa onko tarinassa ideaa, ja joskus juttu vaatii hiomista. Harvoin mikään tarina syntyy valmiina, kaikki paranee pienellä kehittelyllä. Työn lomassa ei voi välillä lukea, katsoa telkkua tai surffata somessa, flow katkeaa helposti. Taustatietoja netissä etsiessä on vaara jäädä tarpeettoman tiedon lumoihin, sitä pitää varoa. Välillä pitää verrytellä hartioita, koska työskentelen paljon koneella, summaa Vitikainen työpäiväänsä.

KUN LUOTTELEN kuolleita sarjakuva guruja, Stan Lee, Hergé jne. ja kysyn kuka on hänen palvomansa hahmo. Hän sanoo visusti, että hänellä on kuolemia varten hyvä alibi, mutta maininnan arvoisina guruina hän pitää Alan Moorea ja Frank Milleriä. Häntä kyllä harmittaa, että Millerin pää on alkanut pehmetä viime aikoina. Enää ei ole kehu tulla verratuksi Milleriin. Lisäksi Will Eisner ja Grant Morrison ovat aikamoisia tekijöitä. Kyllähän näitä riittäisi hänen mielestään. Suomalaisista hän haluaa nostaa Petri Hiltusen, koska ilman Hiltusen esimerkkiä Suomessa ei olisi kotimaista genresarjakuvaa. 

Lempikustantamoista Marvelin huolella kehitelty maailma vie voiton. Hänellä on kuitenkin paljon yksittäisiä hahmoja, joista pitää, mutta koko kustantamon linja ei sitten taas ole niin selkeä. DCn ja Dark Horsen lisäksi Vitikainen nostaa vielä Imagen, joka kustantaa Savage Dragonia. 

Lempisankareiksi nousevat Marvelilta X-Men ja DC:ltä Batman. Ja jos pitäisi valita kuka olisi, naispuolisista, hän olisi She-Hulk, koska sillä on niin kauniisti muotoutunut… lihaksisto. Ja miehistä edelleen Batman, koska aina kannattaa valita Batman. Ja jos valittavana on joku muu kuin mies tai naispuolinen hahmo. Vesa miettii hetken, ja tulee siihen tulokseen, että moni robottihan  mielletään miespuoliseksi, vaikka ne eivät ole sukupuolisia. Hän olisi Ultron. 

JOS PITÄISI valita yksi supervoima, minkä omata, hän valitsisi Roguen voimat, siepata muiden voimat. Kysyessäni mihin sarjakuvahahmoon hän haluaisi tarttua tulevaisuudessa, Vesa kertoo, että nyt on haku päällä erään eurooppalaisen kustantamon Mustanaamioon, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole kuulunut mitään. Omia hahmoja on kuitenkin työn alla useita. Kersantti Napalmille on useitakin tarinoita kesken ja tekeillä oleva scifisarjakuva Kalevala 3000 vaatii vielä loppusilauksen ennen kustantajalle menoa.

Välikysymyksenä esitän saman mitä kaikille muillekin tässä juttusarjassa. Eli onko Aku Ankka out? Vesa vastaa, että vaikka tilaajamäärät ovat tippuneet, niin kohtuu hyvin sillä silti menee. Hän myös arvostaa sitä, että mukana on kovia kotimaisia sarjakuvan tekijöitä. 

VIIDENTOISTA VUODEN päästä Vitikainen unelmoi reissaavansa ulkomailla sarjakuvatapahtumissa nimmaroimassa teoksiansa. Vaikka hän ei missään nimessä koekaan olevansa julkkis. Edes sarjakuvapiireissä häntä ei välttämättä tunneta, joka on hyvä asia, silloin ei tarvitse vältellä huutavia fanilaumoja. 

Mitenkäs sarjakuva muussa popkulttuurissa? On paljon sarjakuviin perustuvia tv sarjoja ja leffoja. Kuinka paljon katselet? Ja onko jokin tai jotkut sykähdyttäneet viime aikoina erityisesti?

– Olen katsonut kaikki viimeaikojen Marvel-leffat teatterissa, DC-leffoistakin vain joku yksittäinen on jäänyt väliin. Ja Hellboyn elokuva oli hauska ja sarjakuvalle uskollinen, vaikka elokuvana sillä oli heikkoutensa. Katsottiin se porukalla Porin sarjakuvafestareilla, voi pojat meillä oli hauskaa! Kotimaisista sarjakuvaelokuvista pitää mainita Rendel, joka oli hyvä. Jännittää vähän miten Fingerpori taipuu leffaksi. TV-sarjoista seuraan joitakin, kuten Daredevil, Titans ja Umbrella Academy. Doom Patrollia jopa odotan innolla, nautin aikanaan grant Morrisonin kirjoittamasta sarjakuvasta. Omista töistäni olen vääntämässä Isku Porkkalaan-seikkailua elokuvakäsikseksi, saas nähdä miten käy.

Ja muutenkin ajankohtaiseksi duunikseen Vesa kertoo tuon aiemmin mainitun, Tuomas Myllylän Kalevala 3000 projektin. Muistatteko kuinka Väinämöinen lupasi palata Kalevalan lopussa? Siihen meni vähän pitempään, mutta vuonna 3000 hän on palannut, ja johtaa pakanallisten joukkoa taistelussa pahaa Unionia vastaan!

Mitä muuta haluat meille vielä kertoa?

Ju-jutsu on monipuolista liikuntaa. Vedän Porissa junnujen ryhmää, ja se on 9-14-vuotiaille lapsille on siellä loistava paikka purkaa liika energiansa!  Lisäksi Kevyt Metalli lehteen saa tarjota hyvää spekulatiivista fiktiota.

Kommentoi

kommenttia