Patriootti Moriarty 3

4.5/5

Sir Arthur Conan Doylen teoksiin perustuen
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi
Japanista suomentanut: Kim Sariola
Toimittanut: Janne Suominen
Punainen jättiläinen

Sherlockin ja Moriartyn seikkailut jatkuvat laadukkaina

Hieman myöhästyi tämä kritiikki teknisistä syistä, vaikka tätä jo juhannuksen aikoihin lupailin. Juhannus on juhlittu, ja kohta jo odotellaan joulua. Mutta lohdutukseksenne voin, kertoa, että seuraavan Patriootti Moriartyn arvostelu ilmestyy jo noin viikon päästä.

Hyvä ja laadukas meno jatkuu tässä kolmannessakin osassa. Melkein en malttaisi olla heti perään olla lukaisematta nelososaa, joka tuossa työpöydälläni jo odottaa. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Eikö vain?

POKKARI SISÄLTÄÄ kaksi kaksi osaista tarinaa. Ensimmäinen osa, joka on itseasiassa jatkoa edellisestä Moriartyn osasta, mutta silti myös ihan oma kertomuksensa, alkaa Sherlock Holmesin pidätyksestä. Häntä syytetään kreivi Drebberin murhasta. Kreivi on omalla verellään kirjoittanut kuollessaan Holmesin etunimen kuolinpaikalleen. Tarina on taattua laadukasta Sherlock oivallusta ja pähkäilyä. Salaisuuden syövereissä liikkuu myös epäilyttävä kihlasormus. Myös Lontoon katupoikien apua tarvitaan, ennen kuin oikea syyllinen on telkien takana. Ja on helppoa arvata, kuka lopulta on kuitenkin aivan kaiken takana.

Kreivi toki sai ansionsa mukaan, sillä hänelläkin on omat synkät salaisuutensa. Tarinan päätöksessä Holmes sonnustautuu vihdoin tavaramerkkeihinsä, takkiin, hattuun ja piippuun.

TOINEN TARINA on nimeltään Baskervillen metsästys. Se on niin ikään kaksiosainen. Pakko sanoa, että myös tähän mennessä Patriootti Moriertyn tarinoista yököttävin ja erittäin raaka. Charles Baskerville houkuttelee apulaisensa avulla namusetämäisesti lapsia vankkureihin. Lapset tuodaan Baskervillen maille, ja heiltä katkaistaan toinen kantapään jänne. Sitten heidän täytyy yrittää saavuttaa kaukaisuudessa näkyvä rakennus, samalla kun Baskerville tovereineen metsästää heitä metsän pimeydessä.  Fred Porlock, eversti Sebastian Moran ja tietenkin James Moriarty ovat päättäneet tehdä tällaisesta jahdista lopun ja lähtevät kostoretkelle. 

Tarina päättyy upeasti siihen, miten Baskervillen koira tarina ehkä sai syntynsä?

Päihitämme pahat aateliset, eikö niin?

Moriarty

Miyoshin taide kohoaa välillä todella upeisiin sfääreihin, ja Takeuchi on liekeissä kehitellessään näitä taustatarinoita Holmesille ja Moriartylle.

Laadukasta luettavaa.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää