Paul Elias – Luonnonvoimii

4.5/5

KUVA: © 2020  Universal Music Finland 
Valokuvaaja: Karri Harju

Nuoren miehen intohimoa ja paloa

On aina huikeaa löytää uusia loistavia kykyjä, jotka pääsevät radiosoittoon. Itse olen ihan täysin kyllästynyt suomiräppiin, räpin kaltaiseen ja muuhun moskaan, mitä varsinkin miesartisteilta tuntuu koko ajan pääsevän soittolistoille. Ihanaa kuulla tuoretta ääntä, joka, vaikkakin on hyvin perinteistä poppia, siltikin taidokkaasti tehtyä ja fressiä. Paulin ääni, äänen kokonaiskäyttö ja falsettilaulanta kuulostaa upealta. Jokainen nuotti uppoaa maalinsa varsin hankalissakin biiseissä. Tästä kuulee, että alaa on opiskeltu.

Levy on kokonaisuudessaan hieno. Ensikuuntelussa hieman tasapaksu, mutta useampi kuuntelukerta paljastaa uusia tasoja ja sävyjä. Lopputulos on tarttuva ja koukuttava. Usea biisi luiskahtaa omaan Spotify-kuuntelulistaan. Levyltä löytyy 13 biisiä, joka on mieluisaa.

Itse vihaan puolityhjiä levyjä. Kyllä levyllä pitää olla se 10 biisiä vähintäin, muuten se tuntuu vajaalta. Ja Paulin levyn tapauksessa 13 kappaletta tuntuu jopa liian vähältä. Tätä kundia kuuntelee mielellään uudestaan ja uudestaan.

”Mä luulin, että rakkaus on pinkkii ja Disnii”

Sanoitukset ovat juurikin sopivan peruskamaa. Rakkautta, parisuhteita, kaipuuta, eroja, erojen vaikeutta ja elävää elämää. Helppoa? Kyllä. Mutta hienoja tarinoita, joissa kuitenkin on itua, ja näitä tarinoita haluaa kuunnella, mihin ne lopulta johtavat. Vai ovatko ne vain oman laulajan päänsisäisiä ajatuksia?

Ensimmäinen sinkku, Mitä sil on välii, ilmestyi jo aika täsmälleen pari vuotta sitten, ja antoi odottaa tätä hienoa kokonaista levyä. Mulle tulee aina mieleen kohdasta ”sä maistuit Coca Colalta” Lana Del Rayn ”my pussy tastes like Pepsi-cola”. En tiedä miksi? Outo mielleyhtymä.

Luonnonvoimii kappale kohoaa eeppisessä sanoituksessaan hienoksi radiohitiksi. Hengitä-biisi on sanoitukseltaan jopa hieman pelottava ja ahdistava kertomus, kun rakkaudesta ja rakastetustaan ei halua päästää irti. Kaunis, mutta scary. Soulmate-biisistä löytyy Aki Sirkessalomaista rytmiikkaa ja letkeyttä. Samalla se myös muistuttaa Satin Circus -bändin biisiltä, jossa Paul Elias vaikutti aikoinaan. Mutta tämä kappale on ehkä levyn paras korvamato. Itse huomaan hyräileväni usein La La La Laa -kohtaa. Kesähittibiisi? Reppariin-biisistä taasen löytyy Edu Kettusen Lentäjän poikaa ja 180 astetta lainaa kauniisti, hyvin kevyesti sävelkuvioltaan Tehosekoittimen Pikkusisko-biisiä. Ja tässähän on jopa discohitin ainesta.

”Mun pää on täynnä ääniä” jotenkin löydän itseni Mon Chéri kappaleesta joka voisi olla isokin hitti. Korkeanpaikanpelko päästää Paulin oikein kunnolla irti. Niin tulkinnallisesti kuin äänellisestikin. Yksi levyn kauneimmista kappaleista. Tästä haluaisin kuulla akustisen livevedon. Tämä kappale ei välttämättä tarvitsisi näin vahvaa musiikkitaustaa edes. Toisaalta Mila Laineen sellosuoritus sopii biissin aivan täydellisesti.

Toinen uskomattoman kaunis biisi on levyn lopettava Nyt se on sanottu. Tässä on sellaista raastavuutta, että kuulijan kyynelkanavat aukeavat helposti. Upea sanoitus.

”Pyhä äiti varjele mua”

Kontula-kappale on täydellinen ja tarpeellinen hittibiisi. Jos levyltä pitäisi löytää yksi täytebiisi, se on Muistuta mua pliisuine taustoineen ja sanoituksineen. Levyn kahdeksi ehdottoman parhaaksi biisiksi nousee kaksi hyvinkin erilaista kappaletta.
Erityinen on kivalla lailla irkkumainen ja sen poljento vei täysin erityisellä tavalla sydämeni. Sanoitus on myös juuri sopivan mahtipontinen. Tämä ei varmasti kaikille uppoa, mutta minä ihastuin tähän täysin. Ja lopulta levyn huikein ja poikkeavin biisi on Haista sinä.

”Haista sinä vittu senkin saatana. Mene johkin kuoppaan haisemaan”.

Uskomattoman älykäs ja dramaattinen tulkinta parisuhteesta. Valitettavasti löydän itseni tästä biisistä. Myönnän, mulle voisi aina välillä laulaa näin. Ihan vain muistutukseksi. Muistaakseni Paulin pääinstrumentti on oikea kunnon läskibasso, eli kontrabasso. Se onkin kappaleen sielu.

Vaikka Haista sinä poikkeaa täysin levyn kokonaisuudesta, olen iloinen, että se on päätetty ottaa levylle. Se murtaa juurikin sopivasti koko levyn äänimaiseman, ja hyppää rivosti silmille. Great!

Aivan ihana, tuore, sopivalla myhäilevällä tavalla tasapaksu, ja mukaansatempaava kokonaisuus. Ottakaa omaksenne!

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää