The House That Jack Built

Sarjamurhaajakauhua luetettavalta ohjaajalta Lars von Trier sai meidät hieman artsuimmista elokuvista tykkäävät pauloihinsa jo vuonna 1996 elokuvallaan Breaking the Waves, sarjallaan Valtakunta ja voitti sydämemme elokuvallaan Dancer in the Dark, jossa Björk loisti pääroolissa. Tuota elokuvaa en ole vieläkään voinut uudestaan katsoa, koska muistan sen kyynelten määrän, mitkä itkin leffaa katsoessani yhdeksäntoista vuotta sitten. Paljon muutakin […]Lue lisää

Happy Death Day 2U

Jatko-osassa kuollaan jälleen tyylikkästi monia kertoja Yritin tuossa etsiskellä ensimmäisen leffan kritiikkiäni, mutta ilmeisesti en siitä ollutkaan arviota vääntänyt, vaikka niin luulinkin. Mutta, sanotaanpa näin, että kakkososa on pelottavampi ja hauskempi kuin ensimmäinen, mutta… Elokuva alkaa hämäävästi, saaden katsojan luulemaan, että nyt pääöosassa onkin Ryan (Phi Vu), koska elokuvan alku kertaa ensimmäisen leffan tavoin, tällä […]Lue lisää

Suspiria

Uusintaversio luo omanlaisensa mysteeri ja kauhutunnelmansa Alunperin Dario Argenton ohjaama Suspiria (1977), on vaarallinen leffa uudelleen tehtäväksi. Vannoutuneet italialaisohjaajan fanit kunnioittavat Argenton omalaatuisia kauhuvisioita henkeen ja vereen. Niin pitääkin. Itse olen hänen parhaimmistonsa katsonut ja niistä pitänyt. Harmikseni alkuperäisen Suspirian katsomisesta on jo varmaankin kolmisen kymmentä vuotta, enkä todellakaan tarkkaan muista mitä siinä tapahtuu, mutta […]Lue lisää

Halloween

Sisarukset tukkanuottasilla Aina, kun klassikkoelokuvasta tehdään remake, tai jatko-osa, mulla lirahtaa tonni kakkaa housuun. On asoita, joihon ei saisi puuttua, tai joita ei vain pitäisi jatkaa. Silti aina toivon, että jospa tämä olisikin hyvä.  Halloween on kinkkinen juttu.  Vuosi taisi olla 1983, kun yksitoista vuotiaana näin naapurin pojan luona Halloween II elokuvan. Ensimmäinen kauhuelokuvakokemukseni. Vasta vuosia […]Lue lisää

Nunna

Tylsää hiippailua luostarin käytävillä Nykyään harvemmin teatterilevitykseen päätyy näin huonoja kauhuelokuvia. Itse olisin laittanut suoraan vuokralevitykseen. Jokin tässä kuitenkin tuntuu yleisöä kiinnostavan, koska leffa takoo rahaa rapakon takana ja meillä täällä suomessakin.  Harmillista, sillä viime vuosina leffoihin päätyvien kauhupätkien taso on ollut korkea, ja pelottavuusaste erittäin hyvä. Leffan idea on se, että pappismies, isä Burge […]Lue lisää

It Came from the Desert

Sopivan pöljää viihdettä pienellä budjetilla Alun perin vuonna 1989 julkaistu peli ja sen jatko-osa ottivat ideansa muun muassa 50-luvun B-luokan  mutanttikauhuelokuvista. Varsinkin vuoden 1954 elokuva Them, esitteli jättimäiset muurahaiset. Ohjaaja Marko Mäkilaakso (Yeti) tunnustautuukin tällaisten elokuvien faniksi. Elokuvan jälkeisessä pressitilaisuudessa hän kertoo intohimostaan näihin elokuviin. Hän olisi halunnut, että It Came from the Desert olisi […]Lue lisää

Hereditary

Taiteellinen kauhuelokuva näyttää tyylikkäältä, mutta ei pelota Tämä elokuva lainailee kivasti juttuja monilta klassikoilta. Siinä on ripaus Rosemaryn painajaista, Manaajaa ja Paranormal activitya. Vaikka elokuva on mielenkiintoinen, se ei kuitenkaan aivan onnistu. Se käynnistyy liian hitaasti, on välillä turhankin taiteellinen, se ei oikein onnistu pelottamaan, vaikka nostaakin tunnelmaa hienosti, ja elokuvan loppuratkaisu on kerrassaan sysi […]Lue lisää

Kyrsyä

Suomalaista junttigotiikkaa kyläpahasessa mettän keskellä Voihan Kyrsyä! Tekisi mieli huudahtaa. Tässä elokuvassa on niin paljon potentiaalia, mutta silti se jää himpun verran alle melkein täydellisestä kotimaisesta, ja nimeenomaan Euroopalle ja varsinkin Amerikalle, täydellisestä oudosta mysteerileffasta. Mutta yritys on ihan loistavan suurenmoista. Tekstiilialaa opiskeleva nuori neitokainen Irina (Veera W. Vilo) saa oudon kutsun lähteä kesätöihin tuntemattomaan […]Lue lisää

Elävien hautajaiset

Goottikauhua soveltavasti Olen ollut Teatteri Telakan asiakkaana jo ihan alusta asti, eli vuodesta 1996. Asiakkaana niin juoma- ja ruokapuolella, kuin myös nauttinut teatteritarjonnasta. Monta monenlaista esitystä olen nähnyt. Täytyy sanoa, että varsinkin viimeisen, noin kymmenen vuoden aikana esitykset ovat olleet ihan huippuhyviä, erilaisia, rohkeita ja vaikuttavia. Uusin ensi-ilta Elävien hautajaiset, on valitettavasti lievä notkahdus. Se ei […]Lue lisää

The Killing of a Sacred Deer

Taiteellinen mysteeritarina toimii lähes täydellisesti Jo edellisellä elokuvallaan, The Lobster, Yorgos Lanthimos osoitti, että hän on tulevaisuuden, ja nykyhetkenkin mielenkiintoisimpia elokuvaohjaaja käsikirjoittajia. Kuten edellisessäkin, tässäkin elokuvassa hän luottaa Colin Farrellin karismaan. Itseasiassa koko näyttelijäporukka on pääosin upeassa vedossa. Elokuva on omanlainen sekoitus taidetta, klassista kauhua ja outoa draamaa. Mutta itselleni koko elokuva on suuri ja outo […]Lue lisää