Kaksi eurooppalaista kaupunkia, viisi päivää aikaa, paljon katsomista ja kokemista.

Päätimme ystäväni kanssa viettää viiden päivän lomareissun Euroopassa. Minä halusin jotain uutta ja jotain vanhaa. Asiakkaani vinkistä sain kuulla, että Berliini-Praha väli on helppo ja nopea kulkea junalla. Tämä oli siis lähtökohtana reissulle.

Ensin kohti tuntematonta eli Prahaan. Maanantain iltalento, joka hyvissä ajoin varattuna maksaa välillä Helsinki-Praha noin 60-80€ Norwegianilla. Hotellin löysimme myös Hotels.com nettitarjouksena 86 €/yö. Hotelliksi valikoitui K&K Hotel Fenixin joka sijaitsee Prahan uudemmalla puolella ihan Venceslauksen aukion vieressä.

Netistä tutkiessani tulin siihen tulokseen, että hotellille illalla kentältä seikkailemaan, tuntemattomassa kaupungissa bussilla ja metroilla, tuntuu liian raskaalta ajatukselta, päädyin varaamaan netistä Prague Airport Tranfers palvelun kuljetuksen. Nettivaraus oli helppo tehdä ja maksun voi suorittaa joko heti netissä tai kuljettajalle paikan päällä käteisenä tai kortilla. Prahan kentällä kuljettaja odottelikin nimikyltin kanssa ja hurautimme Mersulla hotellille parissakymmenessä minuutissa. Maksun maksoimme luottokortilla (noin 22 € kahdelta hengeltä).

Näin myöhään illalla emme jaksaneet kovin kauas lähteä, joten pyörimme hotellin ja aukion (joka itse asiassa on leveä katu, mutta näköjään elämänkeskus) läheisyydessä. Pizzapalat naamaan ja muutama pieni pubi, joissa viinilasillinen maksoi noin euron. Englantia kaupungissa puhutaan hyvin, ihan katukeittiöitä myöten. Ja sitten nukkumaan.

Hotelli oli hyvätasoinen osaavalla henkilökunta. Aamupala oli runsas ja siihen sisältyi myös skumppakin. Emme kaverini kanssa ole sellaisia reissaajia, että jaksaisimme hirveästi museoita ja nähtävyyksiä kiertää vaan mieluummin käymme syömässä, istumme terassilla viinillä ja katselemme ohikulkevaa ihmismassaa. Minä kartturina teen päätöksen, että emme poistu joen toiselle puolelle, vaan keskitymme uuden ja vanhankaupungin tutkimiseen. Emmekä tarvitse ratikka- tai metrolippua, vaan voimme kulkea matkat kävellenkin ilman liiallista lomasuorittamisähkyä.

Kierrämme ympäriinsä välillä pikkukaduilla eksyen, mutta hauskoja terasseja ja putiikkeja löytäen. Miljöö on hieno ja kaikkiin karttoihin merkityt isoimmat rakennukset kannattaa käydä kurkkaamassa edes ulkoapäin. Vaikuttavan näköistä rakentamista.

Ruoka on hyvää. Hyvinkin lihaisaa, mutta myös kasvissyöjille näyttää löytyvän vaihtoehtoja. Vanhankaupungin puolella turistiruuhkaa on runsaasti ja kannattaa myös varoa taskuvarkaita. Kaverini näki tilanteen missä turistin taskuja hiveltiin lompakon toivossa katuruuhkassa.

Vanhassakaupungissa hinnat pompsahtavat reilusti ylöspäin. Viini maksaa jopa sen 2–3 € lasillinen. Ja oluttahan kannattaa maistella. Halvimmillaan tuopillinen maksaa 0,30 €. Illalla tapaamme vielä jenkkiläisen ystävämme, joka sattuu olemaan samaan aikaan kaupungissa. Kaupungintalon takaa Rimska nimiseltä kadulta löysimme yökerhomaisen pubin, jossa hinnat olivat äärettömän halpoja. Paikallinen yrttiviina Becherovka maksoi alle euron annos.

Seuraavana aamuna vielä skumppa-aamiainen ja viime hetken shoppailut Terranova-vaatekaupasta. Täältähän löytyy kaikki mahdolliset vaateketjut edullisista kalliisiin. Lopuksi vielä lounasta, paikallinen limpun sisällä oleva peruna-herkkusienikeitto. Lisäksi nautimme puoli euroa maksavat viinilasilliset muovimukeista markkinoilla, joilla viinilasin tai oluttölkin kanssa ympäriinsä kävely on aivan sallittua.

Minulle jää hyvä kuva kauniista kaupungista. Ihmiset puhuvat englantia hyvin, erittäin halpaa ruokaa ja juomaa. Meillä taisi mennä ruokiin ja juomiin parissa päivässä kahdelta hengeltä alle sata euroa. Ja minä ainakin join paljon viiniä. Jos olette Budapestissa käyneet, sain tästä hyvin samanlaisen fiiliksen. Prahassa on ehkä vielä hieman Budapestiä edullisempi hintataso. Muutama asia kannattaa muistaa: ainakin busseilla liikuttaessa isoista matkalaukuista veloitetaan lisämaksu ja pikkukolikoita kannattaa pitää mukanaan, sillä esimerkiksi kauppakeskusten yleisissä vessoissa istuu assanvessankassatäti, joka perii muutaman hilun maksun.

Matka jatkuu kohti Berliiniä

Sitten kamat hotellilta ja kohti päärautatieasemaa, joka on vain kivenheiton päässä hotellistamme. Asemalle saavumme ajoissa, koska olemme huomanneet, että lippumme lähtöasema ei olekaan Prahan asema vaan jokin muu asema. Lipunmyynnissä meille selitetään, että pääsemme samalla lipulla tältäkin asemalta, vaikka tuo lipussamme lukeva asema onkin seuraava. Eikä mitään erillistä maksua tarvitse maksaa.

Junalippuja netistä varatessa kannattaa katsoa onko matkalla vaihtoja. Ensimmäinen aikomuksemme oli säästää yksi yö hotellikuluissa ja nukkua matka, kunnes huomasimme, että 4,5 h matkalla olisi ollut neljä vaihtoa. Nyt alkuillan junalla vaihtoja ei ole. Lipun hinta on noin 28 €. Netistä etukäteen hankkimalla sen saa halvemmalla. Lipuntarkastuksen yhteydessä kannattaa varautua esittämään luottokortti millä lippu on maksettu, sillä se toimii henkilötunnisteena.

Juna tulee Budapestista noin parisenkymmentä minuuttia myöhässä ja laituri ilmoitetaan vasta muutama minuutti ennen junan saapumista. Vaikka asema onkin iso, siellä on hyvät opasteet ja helppo liikkua. Lisäksi asemalla on kymmeniä ruokapaikkoja ja pubeja.

Juna vaikuttaa suomalaisen pikajunan ja intercityn välimuodolta. Ihan mukavat penkit ja siistit vessat. Tosin kaverini kertoivat, että omat vessapaperit kannattaa varmuudeksi ottaa mukaan. Paikan saa valita vapaasti, mutta varaudu vaihtamaan paikkaa, mikäli istut varatulla paikalla. Tilaa kyllä oli runsaasti keskiviikkoiltana.

Emme jaksa kauaa paikallamme aikaa viettää, vaan kävelemme kuusi vaunua kohti ravintolavaunua, joka sijaitsee ennen ykkösluokkaa ja veturia. Hintataso on kolmasosa suomalaisiin ravintolavaunuihin verrattuna. Eli edullista. Palvelu pelaa ja ruokakin on ihan syötävää, tosin ihan kaikkea ei löydy, mitä listalla luvataan. Henkilökunta suosittelee aina gulassikastiketta kaiken kanssa, otamme sitä ja jonkinlaista pastaa. Ihan syötävää. Viini on loistavaa. Oudointa kuitenkin on, että henkilökunta, kaksi tarjoilijaa ja yksi kokki viettää luppoaikaansa istuen myös pöydissä asiakkaiden kanssa samassa tilassa. Toisaalta kurkkasin keittiöön, joka on ihan oikea keittiö, eikä mikroaaltouuni, ja ymmärrän, että siinä kuumuudessa ja pienessä tilassa ei halua aikaansa viettää. Välillä kokki kävi ottamassa pienet tirsat takanamme olevassa pöydässä.

Maisemat ovat matkalla huikeita ja jo siksi kannattaa tämä junamatka valita. Rehevää luontoa, pikkukyliä, vuorenrinnettä ja vanhoja linnoituksia. Juna seuraa melkeinpä koko matkan Saksaan joenvartta ja matka onkin hyvin mutkaisa.

Saksan rajalla pöytämme viereen ilmestyy muutama sotilaspoliisi, jotka pistotarkastuksenomaisesti haluavat nähdä passimme. No minä tietenkin selitän, että omani on vaunussa kuuden vaunun päässä. Lähden hakemaan, ja he lupaavat odottaa. Lopulta kun pääsen passini kanssa takaisin, he ovat jo kyllästyneet ja lähteneet. Junakin liikkuu taas. Saksan puolella pimeys laskeutuu, eikä maisemiakaan enää näy, joten siemailen salaa omaa viiniäni ja otan pienet torkut.

Berliinissä yhdistyy monta kaupunkia

Berliinin päärautatieasemalta ostamme 48 tunnin Berlin Welcome Cardit, jotka käyvät paikallisen lähiliikenteen kulkuvälineisiin. Kortilla saa myös monia etuja ja alennuksia ympäri Berliiniä. Hyppäämme bussiin joka vie suoraan Hermannplatzille, jonka läheisyydessä ”hotellimme” sijaitsee. Hüettenpalastista olenkin jo aiemmin kirjoittanut (lue tästä).

Hienon omituisessa hotellissamme on check-in vain klo 18.00 asti, ja pyydettäessä late check-in klo 22.00 asti. Tällä kertaa en ollut varma moneltako olisimme perillä, varsinkin nyt kun juna oli hieman myöhässä ja jouduimme hieman bussiakin odottelemaan. Kellokin oli lopulta määränpäähän saavuttaessa yli 22. Onneksi sain tutun henkilökunnan kanssa sovittua etukäteen, että he jättävät mökkimme avaimen viereiseen Massimon pubiin. Hotellissa ei ole yöportieeria, joten ensimmäisellä kerralla on hyvä saapua hotellille hyvissä ajoin, jolloin henkilökunta opastaa miten sisäänpääsy onnistuu aukioloaikojen ulkopuolella.

Pubiin matkalaukkujen kanssa astuessamme itse Massimo baaritiskiltä bongaa meidät heti ja kysyy:
”You must be the guys from Finland?”
Olemmeko siis näin tunnistettavia?

Saamme avaimen, juomme lasit viiniä ja sitten hotellille. Kamat sisään, lähikaupasta viiniä ja pieni korttelikierros. Lähipubeissa viinilasi on noin 3 €.

Aamulla suihku yhteisissä wc- ja suihkutiloissa, jossa taas tälläkin kertaa saa toimia ihan rauhassa kenenkään häiritsemättä. Ostamme pienen aamupalan hotellin ihanasta kahvilasta, moikkaan ja halaan tuttua Hansia, ja kiitän hyvästä palvelusta. Hän oli jättänyt sängyn päälle tervetuliaisviestin ja wifi-koodit käyttöömme.

Sitten kohti Wittenberg platzia, jossa tapaamme pari suomalaista kaveriamme tutussa kakkukahvilassa. Päivän aloitamme Rosa-Luxemburg-Platzin läheisyydestä muutamalta pikkuterassilta ja muutaman kivan vintagekaupan kiertäen, myöhemmin poikkeamme Rochstraßella kurkkaamassa suomalaista M Room -parturiketjun liikettä. Siellä ei satu olemaan suomalainen liikkeenvastaava paikalla, mutta paikalla olevat työntekijät ovat kiinostuneita meistä, koska olemme suomesta, ja tarjoavatpa jopa oluetkin parturin odotushuoneessa. Loppupäivän ja illan kiertelemme Mitten alueen pubeja ja vaatekauppoja.

Suomalaisen ystävämme suosituksesta etsimme vielä hotellimme läheisyydessä sijaitsevan pienen ranskalaisen ravintolan. Le Saint Amour, bistrot Francais (os. Maybachufer 2, 12047 Berlin).

Pienessä ravintolassa on noin neljäkymmentä asiakaspaikkaa. Vuorossa on todella mukava naistarjoilija, jonka pääkieli on ranska, joten keskustelu ja tilaukset menevät englanti-ranska yhdistelmällä. Suosittelu osuu oikeaan. Vaikka itse en olekaan kovin nälkäinen, ja päädyn vain viiniin ja juustolautaseen, ystäväni on innoissaan. Itse asiassa taivaassa.

Ranskalaisen bistrohenkisen ravintolan ruokalistan valikoima ei ole hirveän laaja, mutta sitäkin herkullisempi. Alkupalalistalta löytyy maukas kaniterriini salaatin kera. Terriinissä on vahvan lihaisa maku ja raikkaan tuore vihersalaatti on kevyesti pyöräytetty kastikkeessa. Suomalaisittain kookas alkupala riittäisi jo itsessään tyydyttämään nälän. Pääruoaksi valikoituu kananpojankoipia valkoviini-herkkusienikastikkeessa. Kanan kyytipojaksi tuodaan reilu annos yrttisiä uuniperunoita. Kananliha on rakenteeltaan samettisen pehmeää ja sulaa kirjaimellisesti suussa. Perunoissa on selkeä yrttien täydentämä perunan aromi. Yksinkertaisia makuja ja tekstuureita hallittuna kokonaisuutena – ranskalaista keittiötä ei suotta kehuta. Ainiin ja palanpainikkeeksi tarjoiltiin patonkia, sitä aitoa ranskalaista rapeakuorista, jonka rinnalla suomalaisten paistotiskien kalleimmatkin patongit kalpenevat pullamössöisellä koostumuksellaan. Jälkiruoaksi klassikkojen klassikko: crème brûlée, jonka ihanan rapea kuori karamellisoidaan kaasupolttimella pöytään tuotaessa. Sanomattakin selvää, että rakkaudella valmistettu jälkiruoka vie kielen mennessään ja saa molemmat lusikoijat herkistymään annoksen äärellä. Kolmen ruokalajin yhteishinta jää noin 25 euron tienoille.

Ja koska olemme ruuasta ja hyvästä viinistä niin innoissamme, tarjoilijatar pyytää kokinkin paikalle, ja hän on iloinen kuultuaan kehumme. Poistuessamme vielä halaamme tarjoilijaa ja lupaamme tulla uudestaan.

Loppuillasta poikkeamme vielä Massimon pubissa viinillä, ja hän lahjoittaa meille omaa musiikkiaan sisältävän CD:n. Jalat huutavat jo hoosiannaa, joten suihkuun ja unta.

Aamulla hotellin puutarhassa aamuviinillä tutustun viereisessä mökissä asuvaan Alexiin, joka on Lontoosta ja yksin reissussa, joten pyydänkin häntä mukaamme aamiaiselle joenrantaan lähellä hippimarkkinoita sijaitsevaan Anchor nimiseen aamiais-lounaspaikkaan. Vietämme Alexin kanssa pitkän ja syvällisen myöhäisaamiaskeskusteluhetken. Lopulta tiemme eroavat, koska hän haluaa lähteä takaisin hotellille, vuokrata sieltä pyörän ja lähteä tutkimaan Berliiniä pyöräillen. Me taas suuntaamme kohti Alexanderplatzia, koska ystäväni ei ole siellä aiemmin käynyt.

Alexanderplatziltahan löytää kaikki tunnetut brändit ja kaupat. Ruokapaikkojen ja pubien hinnat hieman korkeammat verrattuna muuhun Berliiniin. Sitten se iskee. Primark-hulluus. En ole itse kyseisessä vaateliikkeessä käynyt kuin viimeksi Lontoossa kymmenen vuotta sitten.

Kahden tunnin jälkeen tulemme liikkeestä ulos uuden matkalaukun ja kahden valtavan paperikassin kera. Nyt ei yhtäkään vaatekauppaa enää, vaan shoppailunjälkeinen shoppailukrapulaviini, ja metrolla kohti hotellia. Nyt hotellilla onkin vanha tuttu päivävuorossa, omistajatar (jota haastattelin Hüettenpastista kertovaan juttuun) halauksien kera hän kauhistelee ostamaamme vaatemäärää ja ihmetteleekin, miten ihmeessä saamme kaiken mahtumaan laukkuihimme. No onneksi olemme proshoppailijota ja pakkaajia.

Juuri kun olemme luovuttamassa avainta, paikalle saapuu vielä nuori tarjoilijakundi viime kesältä. ”It’s you!”, hän huudahtaa ja tulee saman tien halaamaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Hieman kaihoisin mielin lähdemme kohti metroa. Miten ystävällistä henkilökuntaa, ja vielä muistivat minut puolenvuoden takaisesta käynnistäni. Tuonne paikkaan on ihana taas palata.
Niinkuin aina koko Berliiniinkin.

Metrolla suoraan Hermannplatzilta Jakob-Kaiser-Platzille ja siitä X9 tai 109 bussilla muutama pysäkinväli Tegelin lentokentälle ja Arlandan pikaisella vaihdolla Helsinkiin.

Hieno reissu. Kumpikin ovat mukavia kaupunkeja. Pakko taas alkaa jo seuraavaa reissuansa pikkuhiljaa suunnittelemaan. Mutta minnekäs päin seuraavaksi suuntaan? Sitä ei voi kyllä vielä tietää.

Kommentoi

kommenttia