Journey Collector's Edition
Pisteet
4.0Arvio

Rentoa leijumista kolmessa eri maailmassa

Tämä kolmen pelin paketti onkin taas hyvinkin erilaista pelaamista. Enemmänkin fiilistelyä ja rentoutumista interaktiivisesti ruudun äärellä.

Kerrankin voi nauttia kauniista kuvasta, korvia hivelevästä musiikista ja sopivan laiskasta ohjaussauvan liikuttelusta. Erittäin hyvä vaihtoehto ammuskelulle ja zombieita karkuun hiippailulle.

Journey Collector’s Edition sisältää kolme samantyylistä peliä

Flow (julkaistiin alunperin jo vuonna 2006) pelissä sukelletaan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle alkumeren syövereihin. Pelaaja ohjaa vesikäärmeen tuman tapaista oliota. Tarkoituksena on kasvattaa pituutta ja sukeltaa syvemmälle. Ohjaaminen onnistuu pleikan kapulaa heiluttamalla, eli pelaaminen ei vaadi tähtitieteen maisterin tutkintoa. Erilaisia vastaan tulevia pallukoita syömällä pelaajan käärme muovaantuu koko ajan erilaiseksi. Ja tietyn värisellä pallukalla pääsee yhden asteen syvemmälle, ja toisella noustaan aste ylemmäs. One pill makes you larger, other pill makes you small…

Syö tai tule syödyksi.

Mutta tässä alkumeressä ei kuitenkaan kieputa yksin. Seurana lilluu myös isompia organismeja. Näitä kannattaa joko vältellä, tai käydä röyhkeästi nappaamassa niistä rakennusmateriaalia omaan ruumiiseensa, tosin siinä voi käydä kalpaten, koska nämä kyllä nopeampina ja suurempi suisina nappaavat nopsaan omansa takaisin. Pelissä ei voi kuolla, mutta pienempänä on paha uiskennella isojen seurassa. Ja välillä omasta kropasta lohkaistu palanen heittää pelaajan takaisin kohti pintaa.

Aina yhden tason pohjalle päästyä saa uudenlaisen muodon pelatakseen, ja näitä sitten taas lähdetään kehittämään eteenpäin.
Välillä pohjaan pääsee yllättävänkin helposti, kun punaiset, syvemmälle päästävät pylpyrät sattuvat olemaan seuraavaan syvyysasteeseen saavuttaessa suoraan vieressä.

Kaunista katsoa, kiva pelata jonkin aikaa kerrallaan, mutta jättää myös koukuttavan fiiliksen pelata uudelleen ja uudelleen, miellyttävä kuunnella. Varsinkin kuuntelukokemus on sinänsä hauska, nimittäin soundit syntyvät siitä, kun syöty pallura etenee ohjaamasi hahmon ruuansulatusjärjestelmässä eteenpäin.

Flower peli julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Tämän pelin idea toistaa omalla tavallaan Flow-peliä. Tällä kertaa pelaaja aloittaa tuulenvireessä tuulta ohjaten leijumisen yhdestä terälehdestä. Kun on saanut tarpeeksi terälehtiä kerättyä niityltä mukaansa ja kasvatettua nurmikkoa, avautuu seuraava maisema ja taas kerätään lisää terälehtiä mukaan. Välillä kieputaan solamaisemassa ja välillä lennetään kovaa vauhtia tuulimyllyjen voimasta.

Mitä paremmin pelaaja suorittaa tasot ja kerää myös salaisia terälehtiä mukaansa, alkuvalikon synkkä ja masentavan näköinen kaupunkimaisema kehittyy valoisammaksi ja miellyttävämmäksi.

Välillä peli muistuttaa kuin mitä tahansa autopeliä, vauhti on hurjaa ja esteitä pitää todenteolla vältellä. Ja kyllä esimerkiksi terälehtisaattueella kiveen törmääminen aiheuttaa kolarimaisen tunteen.

Pelin pelaa kerrallaan läpi noin tunnissa, eli liian pitkään leijumiseen ei tarvitse varautua. Kuva on kaunista, mutta jokin tämän pelin pianon pimputuksessa alkoi ärsyttämään. Onneksi erivärisiä kukkia keräämällä musiikki muuntautuu pelin edetessä eläväisemmäksi. Välillä hieman jousia, välillä jopa kuorohymähdyksiä. Peli jaksaa koukuttaa kuitenkin useita kertoja.

Sitten paketin ehdottomasti paras ja kekseliäin peli

Journey ilmestyi ensimmäistä kertaa jo vuonna 2012 ja nousi heti kaikkien arvostelijoiden lemmikiksi. Eikä syyttä. Nyt puhutaan nimittäin täysvaltaisesta aistikokemuksesta. Pelissä kuljetetaan hahmoa joka näyttää kuin muumimaailma kohtaisi idän ihmeet.

Pelissä vaelletaan läpi aavikko, rauniokaupunki ja luolasto maailmojen kohti matkan päätä. Mikä se sitten onkaan, siitä ottakoon jokainen pelaaja itse selvää. Pelattavuus on helppoa joko sauvaa liikuttamalla tai kapulaa kallistelemalla. Pääasiallisesti kädetön hahmomme kiipeää itsekseen pienten esteiden yli, mutta pidempiin leijuntaloikkiin tarvitaan vähän napin painallusta. Hyvin maltillista puzzle-suorittamista siis.
Matkalla kohtaamme muitakin vaeltajia ja ’lentokaloja’, jotka opastavat ja auttavat matkan edistymistä.

Kuva on kertakaikkisen kaunista ja kamera seuraa lähes täydellisesti pelaajan liikkeitä. Taustalla soi surumielisen haikea sellomusiikki. Tästä pelistä voisi hyvinkin hommata soundtrackin rentouttavaan kuunteluun. Pelissä ei voi kuolla, mutta mukaan on saatu muutama hieman ahdistavakin hahmo, luomaan jännittävää tunnelmaa ja pitämään pelaajan mielenkiinnon yllä.

Uskoisin, että kaikki nämä kolme peliä ovat parhaimmillaan raskaan työpäivän jälkeen, kun asettuu töllön ääreen, kaataa itselleen ison lasillisen viiniä ja antaa vain pelin kuljettaa eteenpäin. Kukin peleistä imaisee sen verran mukaansa, että varmasti ne työpäivän murheet unohtuvat, mieli ja sielu lepäävät.

Journey yksinään saisi varmasti täydet viisi tähteä, mutta ei ihan niin mielenkiintoiset Flow ja Flower pudottavat kokonais arvosanaa. Lisäksi jään pohtimaan kunkin pelin läpipeluuaikaa ja uudelleenpelattavuusarvoa. Mutta tällaisia pelejä tarvitaan hirvittävän kiireisten nappien hakkaamis pelien ja räiskinnän rinnalle luomaan rauhoittavaa tasapainoa.

journey2

Kommentoi

kommenttia