Uncharted 4: A Thief’s End

Pelisarja jättää upeat pelattavat jäähyväiset

Pelistudio Naughty Dog uhkaa, että tämä on Nathan Draken viimeinen huima seikkailu. Toisaalta ehkä hyvä niin, koska vaarana olisi, että tämäkin peli alkaisi toistaa itseään niin kuin se tässä osassa jo hieman tekeekin, mutta onneksi jäähyväiset on tehty näyttävästi.

Peli alkaa takaumalla Nathanin lapsuudesta. Takaumassa mennään tuttuun tapaan vauhdikkaasti talojen katolla isoveli Samin perässä. Samoin takaumissa käväistään myöhemmin vankilassa, joka päättyy hurjaan pakoon ja isoveljen luultuun kuolemaan. Peli siis alkaa nykyhetkessä vasta, kun muutamat kentät on ensin pelattu läpi.

Nykyhetkenä Nathan on jo hieman vanhentunut edellisistä seikkailuistaan, ja hän sukeltaa työkseen romua jokien pohjasta. Kaukana ovat seikkailut ja aarteenmetsästykset, mutta parisuhde ainakin toimii. Yllättävä käänne tapahtuu, kun Samin isoveli ilmestyy paikalle, pyytämään Nathanilta apua. Ja sitten taas mennään talojen katoilla ja seinillä, viidakoissa ja järvien pohjissa.

Peli on jälleen nerokas yhdistelmä kiipeilyä, hyppimistä, heittokoukun käyttöä, ampumista, hiiviskelyä ja pientä puzzleilua. Tällä kertaa metsästetään Henry Averyn aarrekätköä.

Grafiikka on Uncharted-peleissä parantunut osa osalta. Mutta nyt ollaan jo oikeastaan melkein täydellisen upeassa graafisessa maailmassa. Ihmiset ovat ilmeikkäitä ja maisemat kauniita. Laadukasta ääninäyttelyä boostaa myös hienot taustaäänet.

Ja valikosta voi muokata ammuskelunkin itselleen sopivaksi. Itse pidin aikaisempien osien ammuskelua hieman hankalana, mutta nyt se toimii sujuvasti. Eli tässä pelissä kaikki toimii hienommin kuin esimerkiksi halvassa kopioyrityksessä Adam’s Venture: Origins.

Melkein viiden tähden peli, mutta se yksi tähti putoaa pois juurikin siitä syystä, että tämä kaikki on jo nähty. Mutta selväähän on, että tämän pelin kanssa viihtyy. Ja onkohan tämä sittenkään ihan varmasti viimeinen osa?