Rikos ruutupaperilla


Sekoitus komediaa ja leffafriikkiyttä toimii lavalla


Sen rakkauden, mitä käsikirjoittaja-ohjaaja Esa Latva-Äijö lavalta katsojille ammentaa, tuntee luissa ja ytimissä. Ja esitys saavuttaa miellyttävän rajan illuusion ja toden välimaastosta.

Elokuvaohjaaja Maxilla (Esko kovero) on suuri unelma. Ohjata ja käsikirjoittaa se yksi ja ainoa elokuva, josta hänet muistettaisiin. Idolina Marlon Brando, joka kyllä näytteli useissa elokuvissa, mutta ohjasi vain yhden, Vihan riivaama (One-Eyed Jacks). Tosin Maxilla on vain elokuvan nimi: Pankkiryöstö ja käsikirjoitusta yksi lause. Koekuvauksiin saapuu ensin Danny (Ville Majamaa), epäonnistunut näyttelijänalku, joka läpimurtoansa varten on jo miettinyt kansainvälisen nimen. Seuraavaksi Pirjo (Elina Rintala). Yksinhuoltajaäiti, joka työskentelee muovipussitehtaassa, mutta on valmis vaikka luopumaan kolmivuorotyöstänsä, jos pitkä ura harrastelijateatterissa viimein toisi tulosta elokuvan saralla. Kuvioihin joutuu myös Voicen kuvauksiin saapunut, myöhemmin kidnapatuksi joutuva Nykänen (Arttu Ratinen). Lopuksi tapaamme myös Liisan (Aliisa Pulkkinen), joka kertoo meille totuuden pankkien ja rahaliikenteen koukeroista.

Kaikesta tästä Latva-Äijö kehittää mainion ja valloittavan surkuhupaisan ja naurettavan uudenlaisen komedian. Nyt ei mennä kuitenkaan komediassa farssin puolelle, vaan katsojien keskittymiskykyä mitataan älykkäällä, mutkittelevalla ja elokuvatietoutta kaipaavilla älynystyröillä. 

Teksti on mainio ja omanlaisensa. Pidin siitä pulpahtelevista helmistä ja timanteista, joita katsoja saa poimia ja niille nauraa. Toisaalta teksti on välillä myös hieman ylipitkääkin ja varsinkin kohtauksiin olisin lisännyt lisää tempoa. Tosin eiköhän sitä sieltä tule taas tunnetusti esitysten myötä. Näkee, että Latva-Äijö on tottunut kirjoittaja, ja varmasti tätä tekstiä hionut ja viilannut pitkään. Hyvä niin. Kyse ei todellakaan ole mistään ruutupaperiraapustuksesta, vaan yllättävästä, monitasoisesta ja laadukkaasta tekstistä. Harmikseni en ole hänen aiempia omia töitään nähnyt.

Pulkkinen, Ratinen, Rintala tekevät aina yhtä laadukasta ja hienoa työtä. Majamaata voisi katsella vaikka tunti tolkulla vain yksinään lavalla. Majamaa onnistuu eleissään ja ilmeissään taas sataprosenttisesti vetoamaan katsojiin. Tuntemaan sääliä, hermostuneisuutta ja heti perään naurahtamaan.

Mutta on hienoa nähdä pitkästä aikaa Esko Kovero lavalla. Pienintäkään maneeria ei näy meille kaikille tutusta tv roolista. Nyt katselemme oikeaa näyttelijää taitavasti rakennetussa roolissa. Sieltä löytyy sellaista vimmaa ja tunneskaalaa mitä haluamme. Eiköhän olisi aika jo jättää ne tv hömpötykset ja palata parrasvaloihin estraadille? Koska täällä me kaipaamme sinua!

Hauska, louhittaen avautuva, sopivan monimutkainen ja palapelimainen. 

Hieno ja omaperäinen teksti, jossa on kansainvälisyyttä.

 

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää