Sekoitus komediaa ja leffafriikkiyttä toimii lavalla Sen rakkauden, mitä käsikirjoittaja-ohjaaja Esa Latva-Äijö lavalta katsojille ammentaa, tuntee luissa ja ytimissä. Ja esitys saavuttaa miellyttävän rajan illuusion ja toden välimaastosta. Elokuvaohjaaja Maxilla (Esko kovero) on suuri unelma. Ohjata ja käsikirjoittaa se yksi ja ainoa elokuva, josta hänet muistettaisiin. Idolina Marlon Brando, joka kyllä näytteli useissa elokuvissa, mutta […]Lue lisää
Shakespearen klassikkoteos kääntyy onneksi myös hienosti nykyaikaan Shakespeare teatterin lavalla kuulostaa aina tunkkaiselta idealta. Ja varsinkin kun kyseessä on hänen, ei ehkä kuitenkaan mielenkiintoisin teoksensa. Onneksi ohjaaja Tiina Puumalainen on sovittanut hienon ja nykyaikaisen, nykyaikaa peilaavan ja nykyaikaiselle katsojalle suunnatun näytelmän. Siinä häntä on avustanut TTT:n vankka visuaalinen kööri ja taitavat näyttelijät. SYRJÄYTETTY hallitsija Prospero […]Lue lisää
Vanha teksti peilaa myös nykyaikaa Minulla on aina suuri kysymysmerkki otsassa, ja jopa hieman jännitystä ilmassa, kun menen katsomaan jotain vanhaa tekstiä. Tämäkin Pakolaiset on julkaistu jo vuonna 1909 kirjana. Jännitys johtuu siitä, että menenkö katsomaan puisevaa pönötysesitystä. Onneksi jo ohjaajan nimi, Mikko Roiha, kertoo, että tuskin näin on. Eikä nytkään todellakaan ole syytä pelkoon. […]Lue lisää
Upea kantaesitys Antti Mikkola ja Hanna Seppä ovat kirjoittaneet hauskan, koskettavan ja uudenlaisen näytelmän Eino Salmelaisen näyttämölle. Uskon, että Antti Mikkolan on myös ollut helppo ohjata se, kun on pystynyt kirjoittaessaan visualisoimaan sen päässänsä lavalle vietäväksi. Tarinassa Jari (Tommi Raitolehto) ajautuu, hieman jopa vahingossa ja epäröiden parisuhteeseen Seljan (Emmi Kaislakari) kanssa. Pian Seljalla on vauvakuume, […]Lue lisää
Kaksi aikuista naista lavalla. Hävetkää! On aina haastavaa mennä katsomaan tuttujen juttuja kriitikon ominaisuudessa. Mari Turusen olen tuntenut iäisyyden ja Kaisa Helan pitkään. Iäisyys ja pitkyys ovat todella laveita aikamääritelmiä näistä kahdesta naisesta puhuttaessa. Kun vajaa vuosi sitten Kaisa kertoi, että he työstävät Kulttuuriravintola Kiveen pientä esitystä aiheesta häpeä, kiinostuin oitis. Marssiessani ensi-iltaan kumppanini kanssa, […]Lue lisää
Tampereen Työväen Teatterin monimuotoinen näytelmä peilaa ihmisten syvimpiä ominaisuuksia Sirkku Peltola on ahkeroinut viime vuosina. Tämän, jo kolmannenkymmenensä näytelmä tekstin hän kirjoitti muiden projektijensa ohessa. Aina kun Peltolan näytelmiä menee katsomaan, ei voi kuin jännityksellä odottaa, minkälaisen maailman hän meille milloinkin luo. Tälläkin kertaa odotus palkitaan, ja saamme nähdä valloittavan ja hauskan, toki myös hieman […]Lue lisää
Absurdi musiikillinen komedia autioituneen kylän kolmesta viimeisestä asukkaasta Teatteri Siperia tekee taas laadukasta yhteistyötä Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Ja Kellari-teatteri onkin juuri sopiva paikka tälle musiikkiakin sisältävälle rouhealle komedialle. Yleisö pääsee intiimisti seuraamaan kolmen näyttelijän hupaisaa taistelua elämästä kuolleen kylän raunioissa. Vuosi on 2040 ja kyseessä dystopia autioituvasta maaseudusta. Ruokatoimitukset ovat loppuneet ajat sitten, kahvikin on […]Lue lisää
Klassikkoteos taipuu näyttävänä lavalle Leo Tolstoi on hieno klassikkokirjailija. Klassikoita pitää arvostaa ja ymmärtää. Yleensä ne pitää myös tulkita moniselitteisesti. Niin tämäkin teos. Se ei ole juonellisesti, eikä pituudellisesti helppo, mutta se on kuvituksessaan erittäin kaunis. Anna Karenina (Pia Piltz) elää suht onnettomassa avioliitossa miehensä Kareninin (Turkka Mastomäki). On lapsi, on kaikkea mitä tarvitaan. Ylellisyyttä, […]Lue lisää
Tampereen Työväen Teatterin Billy Elliot on sykähdyttävin musikaali pitkään aikaan Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa suurmusikaali Billy Elliot. Se on tarina 11-vuotiaasta Billystä, joka haluaa luopua nyrkkeilyhanskoista ja sitoa jalkaansa balettitossut maailmassa, jossa historiallisen kehyksen luo brittiläinen kaivosreformi ja Margaret Thatcherin hallinto. Lakkojen ja taloudellisen epävakauden aikana kaikki perinteistä ja turvallisesta totutusta poikkeavat […]Lue lisää
Lapseton, lapsen omaava, lapsellinen Anna-Elina Lyytikäinen on ilkeä ämmä tehdessään tällaista. Hän kirjoittaa kamalia hahmoja, kamalaan näytelmään. Tällaisilla sanoilla teatterikritiikki voi alkaa ja kun kaikki tämä on vieläpä totta. Näytelmässä mennään lapset edellä. Ensimmäinen pari haluaa lapsen eikä sitä voi saada. Toinen pari ei voi sietää lapsia, mutta pamahtaa paksuksi. Lisäksi vielä yksinhuoltajaäiti, joka ei jaksa yksin hoitaa […]Lue lisää
